United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne olivat sileät ja sievät, avojaloin oli niitä hauska viilettää. Juoksin pirtin portaan edestä navetan kynnykselle ja taas takasin; juoksin pirtin portaan edestä saunan kynnykselle ja taas takasin. Sitte juoksin taas isolle kivelle, kiipesin sen päälle, lepäsin siinä, juoksin sitte lähteelle ja istuin usein kauan pienellä rahilla, joka oli lähteen vieressä.
MARGARETA. Tämä kantakoon siis murhettanne, muistaissanne kuvaa toisesta Numantiasta. KARIN. Mutta kiivaasti liehtoo rintanne, mun isäni. Te voitte pahoin! CONON. Ooh ei vaaraa! Tunnenpa vaan kuuman janon ja joisin vaihka verta, Moskoviitan verta. Taluta minua, likka, tuonne lähteelle; hämmentäähän näköäni verinen, verinen hämärä. Ah olisin nyt kymmenen vuotta nuorempi! Osota minulle polku.
Hyväähän tuo todistaa, sisällistä ydintä ja voimaa, uskollisuutta ja velvontuntoa; ja semä kansa raivaa itsellensä viimein tien. Mutta mitä kuuli äsken, mitä näki mun sieluni? Haa! kaukana yössähän punertaen leimahti sankarten kuolema. Lähteelle, lapseni! KARIN. Tänne, mun isäni!
Tultua Punaiselle Lähteelle, jossa kunniaportin kukkaiset loistiwat, hewoset seisattuiwat juoksussaan, suuri joukko juhlapuwussa seisoi kahden puolen maantietä portilla, waan ensimmäisenä seisoi nuori pariskunta. Simpsa wiskasi ylös lakkinsa, ja silloin koko joukko hurrasi ja huusi: eläköön Keisari!
Kuinka vähän kaikki tuo maine ja kunnia häntä lohdutti, näkyy seuraavista sanoista, jotka ovat otetut eräästä Londonissa kirjoitetusta kirjeestä: "Elämän päivämatkallani oli minulla vaan yksi toivo: se että ennen päivänlaskua pääsisin perille kaukaisessa erämaassa olevalle lähteelle. Mutta juhtani oli nälästä näännyksissä, sen kyttyrä laiha rasvasta; hiekkamyrsky minut eksytti.
Toisten nukkuessa vaelsi hän laakson suulle, Jakobin lähteelle, ja koetti siellä hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, edessään korkeat vuoret ja ympärillään nuo vanhat tammet, joiden alle Abraham rakensi alttarin Herralle, kutsua esille noita muinaisuuden suuria muistoja, jotka kaikkialla kuiskailivat hänelle.
Sylkäsee kouraansa: Tules, mies, painimaan! ENSIM. TORVIMIES Kyllä sinut painitan! Pojat syöksähtävät pakoon. No, no... Mutta lähteelle naamanne pesemään, mustat kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun ihmiset tulevat. Menevät kiireesti taustarinnettä kohti. Juhlan jälkeen jatkamme! TOINEN POIKA Ja housut pois joka mies että välähtää! Menevät lähteelle päin. TORVIMIEHET Ovat nousseet rinteen laelle.
Niin ystävällisesti ei hän ollut koskaan minulle puhunut. Pisaran mökki oli vähän matkan päässä lähteeltä. Minä jäin lähteelle istumaan ja aluksi siinä olikin hyvin lysti tuuheiden lehtipuiden varjossa. Mutta kun isä alkoi viipyä, tulin yhä levottomammaksi, sillä pelkäsin ettemme joutuisi ajoissa kirkolle. Ja kuta kauemmin odotin, sitä pitemmältä tuntui aika.
Maan tomu oli, heidän vielä ollessaan maan päällä, irroittunut heidän jaloistaan, heidän sielunsa olivat kirkastuneet puhtaiksi kuin kyyneleet. Kuoleman varjon alla, tuskassa ja kärsimyksessä, vankilan kurjuudessa avautui heille jo taivas, sillä se ojensi heille ikäänkuin kätensä ja vei heidät lunastettuina ja pyhitettyinä elämän ikuiselle lähteelle.
Ja kun he olivat itkeneet, vaikeroinneet, niin läksivät he puita noutamaan metsästä, rakentaaksensa lavan, jonka päällä aikoivat polttaa vielä kuolemassakin kauniin ruumiin. Mutta kun tulivat lähteelle takaisin, niin ei enään ollutkaan ruumis siellä. Sen sijaan havaitsivat he kauniin keltaisen ja valkean kukan, joka kohosi siitä paikasta ruohosta, missä ruumis oli maannut.