Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Yleensä eivät vanhempani pitäneet mistään juoksusta »jaloimpana juhlana», kuten sitä kutsuttiin, he olivat hyvin vakavia, etenkin vanha isoäiti, joka oli lähemmäs yhdeksättäkymmentä, ja piti suurimpana nautintonaan lukea ja tutkia Jumalan sanaa. Ettekö te pienenä poikana väsynyt ja kyllästynyt siihen?
Silloin rohkeni hän ensimmäisen kerran katsahtaa korkeuteen ylös, ja hetken päästä huomasi hän ihmeellisen valon, joka lentävänä tähtenä näkyi häntä lähestyvän kaukaisista avaruuksista. Mutta jota lähemmäs tämä valo häntä ehti, sitä enemmin muutti se muotoansa. Eikä ollutkaan se mikään lentävä tähti; vaan kirkastettu nuorukainen, välähtelevä miekka kädessä.
Ijankaikkiseen turmioon. Juvakka. Yksimielisyys vallitkoon! Kaikki Niin! *Edelliset, Kosmin, Vouti.* Vouti. Herra tulee! Kosmin. Joko kaikki ovat täällä! Tulkaa tänne lähemmäs! Ivan Petrovitsch! Laske vanki kellarista! Minä olen aina pitänyt tärkeimpänä silmämääränäni sitä, että te, alustalaiseni, voisitte niin hyvin kuin mahdollista.
Päivän valjetessa ampui Pollux venäläisen merkkilaukauksen, minkä jälkeen laskimme lähemmäs maata ja ankkuroimme noin puolen virstan päähän rannasta. Bernhardus oli vetänyt mastoonsa venäläisen lipun ja Polluxilla oli taas Tanskan lippu. Etäämpänä maalla näimme leirissä joukon rakuunoita, joiden hevoset söivät niityllä.
Siinä he sitten ensin vaihtoivat muutamia pikaisia, hämmästystä ilmaisevia katseita toistensa kanssa, ennenkuin vastasivat. Mutta heti sen jälkeen astui poliisimies askeleen meitä lähemmäs, revolveri meitä kohden ojennettuna, ja kysyi: "Minkä tähden te olette karkuun lähteneet?
Hän näytti kamalalta kuin kaatuvaistautinen. Hän kohotti ratsupiiskan olkansa yli ja astui amiraalia lähemmäs. "Te häpeämätön roisto," pauhasi hän. Hän käytti italialaista sanaa coglione, ja minä huomasin, että kun hän joutui purkauksiinsa, niin hänen ranskankielensä sai ulkomaalaisen soinnun. Vähän aikaa näytti siltä kuin hän aikoisi lyödä amiraalia ratsupiiskallaan.
Miten pikemmin päästä matkan perille, oli nyt kysymyksenä. Ja ylioppilaskin! Hän, joka oli ollut väsymyksestä nääntyä, ei enää ollut väsynyt. Mitä lähemmäs he tulevat, sitä selvemmin hän näkee vaaran suuruuden. Hänen mielensä palaa sinne, missä vaara on. Vaara on se kannus, joka hänen väsymyksensä voittaa. Jo lähestyvät he kaupunkia; jo kuulevat he kellojen soimista.
Vakavamielisen kertojani uudenmuotoinen tarinakaan ei voinut minua siis pitemmältä huvittaa. Siirryin lähemmäs nuorisopiiriä, pyrin hauskemmille markkinoille ja ennen pitkää olinkin innostuneena mukana teuhailemassa tuon iloisen parven hilpeissä leikeissä.
Jäykästi ja pelosta kauhuissani katselin häntä niinkuin lintu ikäänkuin, jota käärme on katseellaan lumonnut. Vaan hän näytti sangen nololta; ei luonut silmäänsä maasta, kumartui useampia kertoja, tuli lähemmäs ja alkoi minua puhutella hiljaisella, väräjävällä äänellä, suunnille sillä lailla kuin kerjäläinen puhuttelee sivukulkevia.
SITTAH. Kuinka, onko mun mentävä? SALADIN. Et jäädä tahtone? SITTAH. Niin, joskaan jäädä en ... en näkyviinne vaan sivuhuoneeseen SALADIN. Siis kuuntelemaan? Ei, sisko, silloin en mä onnistu. Pois, pois, hän saapuu, oviverho häilyy! Mä pidän huolen, ettet sinne jää! SALADIN ja NATHAN. SALADIN. Lähemmäs, juutalainen! Aivan luo! Pois arkuus! NATHAN. Vihamiehelles se jääköön.
Päivän Sana
Muut Etsivät