Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hän ja minä olemme viimeisen kerran niin, Berndt, viimeisen kerran ja sitten mahtaa kai lunastus tulla... Ja sinä, silloin pääsen minä vapaaksi ja terveeksi taasen ... tai mitä luulet? Niin, sen minä uskon. Joka vaan voisi valmistaa äitiä, toisti hän; hän luottaa niin varmasti lääkäriin, ett'ei hän usko, että minä olen oikein kuollut, ennenkuin hän on sen sanonut.
JUSSI. Me lähdemme huomenna lääkäriin, ehkä hän tietää jotain neuvoa. Nyt unohdamme pois kaikki kummitukset ja puhelemme muista asioista. HANNA. Tehdään niin. Ajattelin sitä jo äsken ehdoittaa. MAIJU. Mutta eikö minun pidä jo vähitellen lähteä? Jussi, katsoppa kelloasi. JUSSI. Jaa-a! Ei tässä enää ole aikaa kovin vitkastella. Kymmenen minuttia korkeintaan. MAIJU. Voi, voi!
Ja kakoi niin pahasti, että luulin kaikkien sisälmysten tulevan ulos. Kyllä siinä tuli jos jotakin, mutta maksaa siinä ihan varmaan tuli; sen oli näköistä. Mutta nyt se raukka nukkuu», sanoi emäntä. »Eiköpä se tauti sillä lailla lähtene ihmisruumiista. Kyllähän se kovaa oli, mutta ehkäpä siitä nyt parempi puoli päälle pyörähtää», sanoi isäntä. »Jos tänäpäivänä huononee, pitää viedä lääkäriin.»
Mutta olkoonpa nyt, että luottamus lääkäriin ei ole täydellinen, taikka että äitini ei ole kylliksi ylhäinen niin korkeille ja erin-omaisille lääkkeille, taikka että Bettyn lääkintä-opilliset käsitykset lopulta eivät kuitenkaan ole hullumpia, varma on vaan, että äitini kävi huonommaksi eikä paremmaksi.
Saakoon tässä sijansa, mitä nuorempi Massisen veljeksistä vankilasta päästyämme kertoi omista kokemuksistaan siinä suhteessa. Tuntiessaan hermostonsa olevan epäkunnossa halusi hän päästä lääkäriin. Peläten ettei hän venäjää taitamattomana pysty lääkärille selittämään tautinsa laatua, pyysi hän hra Mashkevitshilta lupaa saada omalla kustannuksellaan hankkia suomalaisen lääkärin.
»Suokaa anteeksi», puhkesi Heikura puhumaan, »minä pyytäisin... Liekö tässä mitään toivoa parannuksesta?» Hän katsoi lääkäriin. »Kuinka niin?» »Tahtoo olla vaikeata. Minulla kun on muitakin hyyryläisiä. Eivät ne rupea tuota kuuntelemaan.» Kaikki vaikenivat hetken. Pastori ja lääkäri vaihtoivat muutaman sanan ruotsiksi. Sitten kysyi edellinen: »Tahtooko Holpainen viedä vaimonsa Harjulaan?
»No, lääkäriinpä, lääkäriin...» Emäntä meni liedelle askaroimaan ja sanoi vähän ajan perästä: »Saisi tuo Leenakin jo nousta kuolinriepuja pesemään.» »Antaa tuon raukan nyt nukkua. Kovahan tuolla on lapsella ollut työpäivä», sanoi isäntä. Kyyneleet pulpahtivat silmiini ja valuivat pitkin kuumia poskiani, mutta koetin maata hiljaa. »Ei meidän passaa sitä talven yli tässä pitää.
Olihan hän kuolemaan tuomittu jo aikoja sitten, ja järkähtämättä, peruuttamatta. Olivathan keuhkot lopussa, olihan hauta auki. Lääkäriin hän ei enää viime aikoina viitsinyt turvata. Olihan se tarpeetonta ja ikävää. Ja jo tuli viimeinen kuukausi. Maisteri Eronen kutsui vielä kerran ystävät luokseen ikäänkuin jäähyväisille.
Se vaikutti lääkäriin niin kummallisesti. Hän oli uskonut sydämmensä kapinaa oikeutetuksi hän, jolla oli niin paljo, joiden hyväksi ja iloksi hän voisi elää! Nyt tunsi hän, ett'ei yksistään se pidellyt häntä elämässä kiinni hän olisi luultavasti muutenkin ollut haluton kuolemaan, niinkuin tuo vanha, yksinäinen neiti. Sillä syvimmiten oli kummallakin sama syy uskon puute.
Ja vielähän tuo kirkkaalla ilmalla ainakin aurinko näkyy ja kuu taivaalla kuumottaa. Se jäi siihen. Setä siirtyi verkonkudoksensa ääreen eikä lääkäriin lähdöstä puhuttu sen päivän perästä. Viemäri avattiin vaarin säästöillä, alanko kuokittiin ja kylvettiin. Oli saatu vähän viljelyslainaakin maanviljelysseuralta.
Päivän Sana
Muut Etsivät