United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herrasväkeä kutsuttiin usein taloon ja heitä kestittiin mitä runsaimmalla vieraanvaraisuudella. Useat kerrat vuodessa pidettiin isot kemut, joissa oli runsaasti vieraita ylhäisiä tiettypä se. Niissä ei puuttunut ruokia eikä juomia ja kaikki ihmettelivät talon loistoa ja vieraanvaraisuutta. Kun lautamies kulki käräjämatkoillansa, oli hänellä aina muassa kyytimies, joka häntä palveli.
Samassa kuului ratasten jyrinää, ja Pekko ajoi pihaan. Kyytimies kantoi hänen matkatavaransa sisälle. Pekko maksoi kyydin ja riensi tervehtimään omaisiaan. Ensimmäinen asia, joka Pekolle kerrottiin, oli se, ettei Iiri päässyt opettajattareksi. »Mitäpä sillä väliä on», vastasi Pekko, »ei Iiri sentään kodittomaksi jää.
Eräässä loivassa myötämäessä laskettiin tavallista hurjempaa vauhtia. Pyttypäät edelläjuoksijat ja seuraajat aivan hihkuivat. Vastaan osui ajamaan povuutusmatkaltaan palaava pastori Pöndinen. Hevonen pillastui. Ainoastaan vaivoin jaksoi kyytimies sitä siinä tiepuolessa hillitä. Pastori itse oli ihan pökertyä. Mutta ohi lasketteli Sakari joukkoinensa.
Eräs pihalla seisova vanha kyytimies, joka myöskin loi silmänsä samaan suuntaan, sanoi: »Kyllä tuo lapsi sen tulee tuntemaan, että on orpo.» »Niin, minäkin ajattelin», vastasi Arvo, »että eiköhän kyyhkynpoikanen ole joutunut haukan pesään?» »No niin, en sitä juuri tahdo sanoa, paremmin nämä tänne jääneet ovat haukan pesään joutuneet. Harvoin kestikievarissa nuoret menestyvät.
Eräs kyytimies osasi hiukan venäjää mutta ajoi niin kamalan hurjasti että minä olin hiukan peloissani. Hän vakuutti kerran kyydinneensä erästä tohtoria ja vaikka tämä oli maannut ja nukkunut kuomissa, niin oli kaikki käynyt hyvin, jonka vuoksi minun piti rauhoittua.
Ukon kasvojen ilmeessä oli jotakin niin totista ja lujaa, että kyytimies tunsi olevansa tekemisissä voimakkaan ihmisen kanssa, ja hiukan hämmentyi, sitä kuitenkaan osoittamatta, ja ettei jäisi vastausta vaille ja siten häpäisisi itseään kuuntelevan yleisön edessä, vastata toksautti: Missäkö? Taivaassa kaiketikin. Oletko sinä siellä ollut?
Niin, tässähän sitä ollaan... Seistiin ja katsottiin... Minnekä sinä, Naimi, sait minun kenkäni? Naimi uskalsi nauraa vain lyhyen naurun, vaikka oli sen pidätyksestä pakahtumaisillaan. Musti hyökkäsi samalla sisään ovesta, jonka kyytimies avasi kantaessaan sisään tavaroita.
Nuori vaimo askaroitsi lieden ääressä valmistellen aamiaista ja talon perillinen, pieni, noin vuoden vanha patruuna, istui orresta riippuvassa kopassa, joka oli kätkyen sijaisena. Kyytimies oli myöskin jo käynyt sisälle ja Heikkilä tutki vieraaltaan yhtä ja toista professori Malmista, johon hän myöskin lisäsi, että se sentään oli kummallista, kun Malmista ei tullut pappia.
Kyytimies oli silloin poikennut eräälle metsän kautta menevälle oikotielle, missä tuuli oli heikompi ja lumen tulo tasaisempaa. Mutta täällä oli honka kaatunut kaitaisen tien poikki, ja kulkijat oli pakotettu seisahtumaan.
Miks'et sinä äijä paha rukoile? sanoi Nehljudofin kyytimies pantuaan lakin jälleen päähänsä, vai etkö ole kristitty? Ketä pitäisi rukoilla? sanoi pörröpäinen ukko päättävästi ja varmasti. Kaiketi jumalaa, sanoi kyytimies ivallisesti. Näytä sinä se minulle, se jumala!