Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Tuossa oli nyt hönni, jossa ukko Kaikunen oli asunut, mutta nähtävästi oli se nyt autiona. Aavistaen pahinta, kysäsi Jeriko kyytimieheltä: "onko Kaikunen, se entinen kellonsoittaja, kuollut?" "Ei, kyllä se elää, vaan akkansa kuoltua kuului muuttaneen Lampelaan", selitti kyytimies ja lisäsi: "älkää pahaksi panko, mutta mistä herra sen Kaikusenkin tuntee?"
Tälle kansanlaululle oli Aatami seminaarissa oppinut säveleen ja tätä hän nyt ajaa kolkutellessaan veteli. Niin, siinäkin laulussa sanotaan, että puissa on oksia, joilla linnut kauniisti laulelee, pakisi laulettuaan Aatami. Ainakaan ei ilolintu istu oksalla, jota tuuli lennättää, tokaisi kyytimies. Niin, niin, mutta sinäpä oletkin tuhma talonpoika, joka et näitä asioita ymmärrä, huomautti Aatami.
"Kuules, hyvä ystävä", huusi hänelle kyytimies, "tietäisitkö sinä tietä tässä?" "Tässä se on; tiellä minä juuri seison", vastasi outo; "mutta mitäpäs siitä on hyötyä?" "Kuuleppas", virkoin minä; "tunnetko tämän seudun? Otatko saattaaksesi minua yökortteeriin?" "Kyllähän minä seudun tunnen", vastasi matkamies, "on sitä, Jumalan kiitos, niin monta kertaa kuljettu ja ajettu ristiin ja rastiin.
Kaupungista kuului vettä myöten suuren vaskisen kirkon kellon kumajava ääni. Nehljudofin vieressä seisova kyytimies ja kaikki kuorma-ajurit paljastivat toinen toisensa jälkeen päänsä ja tekivät ristinmerkkiä.
Olin jo päättänyt jäädä Jumalan nimessä yöksi keskelle erämaata, kun matkamies äkkiä hyppäsi kuskilaudalle ja sanoi kyytimiehelle: "No, Jumalan kiitos, ei ole talo kaukana; käännä oikeaan ja anna mennä". "Mitäpäs sitä oikeaankaan mennään!" arveli kyytimies tyytymätönnä. "Missä sinä tien näet? Vai anna mennä vaan vieras hevonen muka, oma ruoska". Kyytimiehellä oli mielestäni oikeus.
"Ei ei suinkaan!" vastasi tämä, ollen nähtävästi aivan hämillään; "mutta eihän kiesissä ole tilaakaan kuin kahdelle ... ja kyytimies..." "Jääköön hänkin tänne ja ajakoon maisterin kanssa, kun vaunu on korjattu, taikka jos luulee viipyvänsä liian kauan, niin käyköön, koska hän, paitsi käyntipalkkaa, saa lukea itsellensä juomarahojakin."
Toinen heistä oli nähtävästi kyytimies, mutta toinen arvattavasti oli olevinaan herra, vaikka hänen pukunsa, joka muuten oivallisesti soveltui hevosen ja rattaiden laatuun, oli sellainen, että se ääneensä todisti matkarahojen niukkuutta. Näyttipä siltäkin kuin olisi hän itsekin hävennyt asuansa, sillä hän istui peittäen päätänsä kuluneen päällysviitan yhtä kuluneella kuin lavealla kauluksella.
Millä kyydillä sitä on kuljettu, onko hevonen ja kyytimies mukana? Tulin oikein kievarikyydillä, mutta kyytimies lähti kartanolta takaisin, ei sanonut tulevansa pirttiin sulailemaan lumiansa, sanoi olevan paremman olla yhdessä lumessaan. No tulkaahan tänne peremmäksi istumaan, onhan sitä istuimen laatuakin, sanoi Mikko ja osoitti pöydän lähellä olevaa uutta valkoista jakkaraa. Kiitos vaan!
Ensimäinen, jonka hän näki, oli nuori mies, joka hakkasi puita. "Onko herra Heikkilä kotona?" huusi matkustaja jotenkin tuimasti, niin kuin tapana on, kun puhutellaan alempaa kansaa. "Hm, se on hän itse," kuiski kyytimies. "Hm, vai niin." "On kyllä," arveli kirvesmies naurahtaen, "toden totta, Heikkilä on kotona. Terve tuloa," lausui hän lähestyttyään vierastansa, "terve tuloa!
Tuokion kuluttua oli tumma taivas sulanut yhteen lumisen meren kanssa. Kaikki katosi näkyvistä. "Kas niin", huudahti kyytimies, "nyt on pyry ja aika pyry onkin!..." Minä kurkistin ulos kuomista: kaikki oli synkkää; en nähnyt muuta kuin ryöppyilevää lunta. Tuuli ulvoi niin vimmatulla äänellä, että näytti henkiseltä olennolta. Pian olimme aivan lumessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät