Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Hän ei puhunut sen enempää kuin: "rakas lapseni, älä koskaan kysy minulta, mitä se oli, äläkä viittaa siihen", siksi kuin hän oli täydellisesti virkistynyt, jolloin hän ilmoitti minulle, että hän nyt oli aivan entisellänsä ja että meidän sopi astua ulos.
EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia laulustani. JUHANI. Mitä tuumiskelee Aapo siellä? Katso, poika, ettet teloittanut kiekkoani visaista ja vahvaa. TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta pöllähti ja pysähtyi mielestäni lähelle tuota pientä närettä. Päivää, Lauri! No miksi seisot tuossa noin äkeänä ja äänetönnä? EERO. Mitä kuuluu metsästä, Lauri? JUHANI. Kysy häneltä.
"Mutta toiset kertovat siellä olevan hirveätä", jatkoi hän, "ja meidän herramme on ensimäinen pelastamassa Jumala varjelkoon, hän ei kysy, kaatuuko tuommoinen pähkinänkuoren tapainen kapine kuin hänen pieni ruuhensa! Onhan siellä muutakin pelastukseen kykenevää väkeä! Jospa hän olisi edes vähän varovaisempi! Herttuankin sanotaan siellä olevan."
Niin kauan kuin rakastan häntä. Mutta en sitten enää sekuntiakaan, niin totta kuin toivon rakkauteni kestävän halki elämäni. Rouva Rabbingin silmät kyyneltyivät. Te teette oikein, sanoi hän vielä kerran. Ikävä vain, että minun mieheni ei hyväksy sitä. Tarkoitukseni ei olekaan kysyä hänen hyväksymistään, virkahti Johannes. Yksityisissä asioissani minä en kysy kenenkään mielipidettä.
Hänkö, hänen veljensä, nyt pyytäisi verestyttämään rakkaan nimen häpeätä. Hetkisen nuorukainen epäröi, sitten hän vastasi pää poiskäännettynä: En kysy mitään. En tahdo. Sillä hän luuli päässeensä enemmistä tiedusteluista. Sillä välin oli Attila pyytänyt Ullalta lupaa paistaa muutamia nauriita tuhassa.
Olihan hetki näet juhlallinen näin kirkonmiehelle. Siinä tuhertaessaan hän puheli: »Tuo näkökii kun rupijaa reistoomaan näin vanhalla ijällä niin jotta pitää olla nää silimäkojeet!» Hän oli jo saanut lasit päähänsä, katsoi niiden läpi ja meni nyt asiaan, kysyen: »Niin jotta kuulumisiiko se tää Pietarj Isaskaarj kysy?»
Ei kukaan kysy, mitä uskon vai enkö usko mitään. Ei mikään omassa itsessäni vaadi siihen vastausta. Ja kuitenkin minä tuntisin voivani uskoa mihin hyvänsä, katsoa jo toteutuneeksi eilisten nuorten miesten haaveetkin maailmanrauhasta, kansojen yhteenkuuluvaisuudesta, tuhatvuotisesta valtakunnasta joihin he tuskin itsekään uskoivat, vaikka koettivat siitä innostua. Tuolla on Wildspitze.
Nythän on kahdeksantuntinen työpäivä jo laillinen. Emme me Selman kanssa kysy lupaa emännältä paremmin kuin isännältäkään. Yö on minun omani, olinpa missä tahani... Lähdettekö, että tulemme tätä kautta? Emme me lähde. Kun me emme ole ikänämme tanssineet, niin emme puujumaliksi loukkoon seisomaan lähde. Kyllä pojat opettavat tanssimaan, kyllä siihen heti oppii.
LIISA. Voi, Jussi parka! nyt näen, ettet enää ele ymmärryksessäsikään. Ethän osaa mitään ammattia, pait kyntämistä ja siihenkin olet laiska. Nyt olemme hukassa. OLUVINEN. Hahaha! Liisa! Et sinä sitäkään ole kuullut, etteivät ihmiset kysy kenenkään oppia ja ettei oppi tee ketään herraksi, mutta nimi, se näetsen on pääasia.
Kysy Johan van der Weltiltä, Burchellilta, Muffatilta, seuraajaltani heidän joukossaan, liioittelenko kun sanon, että he olivat onnellisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät