Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


"Mihin tautiin se kuoli tuo sievä lapsi?" kysäsin minä keskeyttäen vaimon sanatulvaa. "Niin, sievä hän kyllä oli, Anni rukka, ihan äitinsä näköinen ... luomakin poskessa samassa paikassa ja somat suuret silmät päässä paurottamassa... Ja auki olivat jääneet ... eikä ollut vesikään vielä kerennyt mitään pilata ... ihan entisellään kasvot, Vähän totisemmat vain ... ja silmät auki "

Raskas pielaveteläinen sitä varsinkin toivoi, sillä hän sanoi pelkäävänsä kuolemaa, kun oli huonoissa väleissä papiston kanssa kunnanesimiehen vaalin takia. "Mitenkäs teidän pitäjässä on paljo laivalaitureita?" kysäsin. "On niitä siksi kuin laivojakin,"

No, miten te sitä valmistatte?" kysäsin. "Keino on aivan mutkaton. Lasken vaan saavin täyteen ohran olkia kuumaan veteen likoamaan vuorokaudeksi. Sitten lasken likoveden tapista ulos ja panen pataan kiehumaan, kiehuessa nakkaan vähän humalaa sekaan. Kun keitos jäähtyy, laitan sen käymään ja olut on valmis", sanoi emäntä.

Olin antanut olevalle yhteiskuntajärjestykselle kaikki mitä sille kuuluu ja sitten hieman lauhduttuani kaiken lopuksi kysäsin Esalta, eikö hän tietäisi, minne tästä pääsisi vähän jäseniään oikomaan. Ikäänkuin kysymystäni oudoksuen hän katsoi ensin vähän aikaa silmiini ja sanoi sitten kysyvästi: Etkö tule mukaan. Olen tässä juuri matkalla kesäsiirtolaan.

Mutta kun sitten kysäsin jotain, joka oli yhteydessä politiikan kanssa, sain niin arvoituksen tapaisen vastauksen, että heti ymmärsin astuneeni sopimattomalle alalle.

"Kun tulis antamaan piletit!" huokaa vieressäni istuja niin hartaasti, että se herätti uteliaisuuteni. "Mikäpä kiire sillä asialla on?" kysäsin. "Pääsis tästä paleltumasta", oli vastaus.

Käsitätkö nyt?" Minä myönsin käsittäväni, vaan kysäsin vielä: "mutta mistä ihmeestä sinä Musti tuon kaikki tiedät?" "Kuulehan nyt", alkoi toveri vakavasti, "niinkuin tiedät on minun kotitaloni oikeastaan isopappila. Siellä olen ensiksi nähnyt päivän valon. Meitä oli kaikkiaan 8 veljestä. Asuinpaikkanamme oli ison tuvan nurkka.

Vaan minä hiukan mietittyäni kysäsin: Kumpaa minun teistä pitää uskoman? Usko minua! Usko minua, poika! sanoi Olli.

Mutta nyt olen jo tottunut, niin etten liikahda paikaltanikaan, kun tulevat sanomaan pahuksien samoilevan läheistöllä". "Vasilisa Jegorovna on erinomaisen urhoollinen", sanoi arvokkaasti Shvabrin. "Sen saattaa Ivan Kusmitsh todistaa". "Niin, näetkös", sanoi Ivan Kusmitsh; "meidän muori ei ole arkalasta kotoisin". "Entäs Maria Ivanovna?" kysäsin, "onko Maria Ivavovnakin yhtä rohkea?"

Niinpä oli nytkin kello jo ehtinyt ohi kahdeksasta, kun syötyämme kiireen kautta riensimme kumpikin määräpaikkaamme. Muistathan nyt sen tärkeän nimen, kysäsin toveriltani vielä kun nurkassa erottiin toinen toisaalle suunnalle. Abinuaar ... muistan. Minä puolestani tulin määräpaikkaani liian myöhään.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät