Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Häneltä minä kysäsin, että »tokkohan tuntisit Taskis-Villeä, Keisarin kaartissa joka on?» Mutta tuopa ei ollut koko kuulevinaan. Jotakin vaan »vinskastaan» mölähti, ja sitte lähti astelemaan kädet selän takana ja keppi pitkin selkää. Kun ei Villeä näkynyt, läksin omin nokkineni kävelemään.
Minä kysäsin, tarkemmin niitä katselematta, mitä ne olivat, ja mihinkä niitä käytettiin; isäntä vastasi: "rakas herra, niistä tulee leipää." Sanoja ei ollut monta; mutta ääni, joka niissä ilmautui: etkö sinä tunne näitä? ja: sinä et tunne tämmöisiä! oli sydäntä vihlova. Toisen kerran tulin minä sattumuksesta eräälle niitylle, jossa heinää tehtiin.
Muiden pelon tähden emme uskaltaneet kauemmin maata toisiemme rinnoilla. 'Mutta mitä wanhempasi sanowat, kun saawat tämän tietää? kysäsin, sillä nyt wasta juolahti mieleeni, että heilläkin oli jotain sanomista. 'He eiwät sano siitä mitään; se on heille suotawa asia', sanoi Wendla luottawasti.
Ne eivät merkitse hyvää, olkaa varma siitä, herra. Vielä on minulla toinenkin merkki, eikä se kumminkaan petä. Kahdesti ennen olen saman näyn nähnyt, ja molemmilla kerroilla on se ollut haaksirikoksi. Niillä kerroilla jäin kuitenkin henkiin, mutta nyt kuolen, sillä hän kutsui minua luoksensa." "Kuka kutsui?" kysäsin häneltä kummeksuen. "Kuollut morsiameni, ettekö ymmärrä, herra!
"Siis sama mies", huudahti lääninkanslisti Vikke Nenonen vaaleten, kun asiasta häntä huomautin. "Eihän tuo vain liene sotakapteeni jo!" "Eikös se mielestäsi olisi hyvä asia Petrille?" kysäsin minä Vikeltä. "Niin Petrille", mutisi Vikke.
Juuri lähteissäni Helsingistä kysäsin Rinnustelialta: "Konsa se Waronen häitä pitää?" "Jouluna, jouluna", sanoi. Jopa sainkin kuulla' Sinua jo kirkossakin kuulutetun sulhaiseksi. Voi miekkoista, kuin saapi morsiamen!
Niinpä kun eräänä iltana Catanin kahvilassa tapasin muutamia tuttuja herrasmiehiä, kysäsin heiltä, tietävätkö he revolvereja olevan nykyään Helsingissä saatavana. Kun jotkut olivat arvelleet, ettei niitä nykyään saisi ostaa, tarjosi tohtori S. minulle lainaksi oman revolverinsa. Siten kuului vastaukseni, jolla minä tavallaan jouduin antamaan ilmi tohtori S:n.
"Mutta mikä on tehnyt teistä sellaisen naisasian ystävän ja saanut teidät niin hyvin naisten nöyryyttävän aseman ymmärtämään?" kysäsin häneltä kerran. "Oi", vastasi hän, "ei minun tarvitse muuta kuin ajatella sitä kohtaloa, joka olisi tullut minun osakseni, jos olisin naiseksi syntynyt, käsittääkseni sen.
Kuulkaa kumminkin tätä", hän lisäsi matalalla äänellä, ottaessaan kellon kädestäni, "neljä yötä tämän jälkeen Mamban koirat haukkuvat keskiyön aikaan. Pitäkää varalla, ett'eivät miehenne koske liipaisimiin liian aikaisin". "Hänkö sitten siellä on?" kysäsin hengähtämättä. "Lapsille yksin ymmärtämätön kysymys sopii", hän vastasi. "Menkää!"
Kysäsin häneltä: "Kirjoittiko herra John nimensä tuon paperin alle?" Hän naurahti. "Ei ollut tarpeellistakaan pyytää niin hyvää ystävää kirjoittamaan nimeään." "Missä hän on nykyään? Jumalan tähden, minä tahdon tietää sen."
Päivän Sana
Muut Etsivät