United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllähän minä sen kuulin Ostrianumissa ja näinhän minä kuinka te kohtelitte Chilonia ja minua, mutta kun minä sitä ajattelen, tuntuu se minusta unennäöltä, jota ei pidä uskoa silmin nähneensä eikä korvin kuulleensa. Mutta vastaa sinä minulle toiseen kysymykseen: oletko onnellinen?" "Olen," vastasi Lygia. "Kristuksen tunnustajana en taida olla onneton."
Rimpinen juoksi vielä hänen perässään eteiseen pyydellen anteeksi ja surkutelten sydämessään että olikin joutunut tämmöiseen hänelle työtoverina niin vastenmieliseen kohtaukseen. Mutta kyllähän moisen mestarin voi aisoissa pitää...! Muutamia päiviä jälkeenpäin Aarnio tavatessaan Julian huomasi hän heti tämän tietävän kaiken.
Kyllähän se . Lähetti paljon terveisiä. Mitenkä setä itse on voinut? MILLER. Kiitos! Mitä tämmöisestä vanhasta äijästä! Huolia ja edesvastausta vaan. Valtioneuvoskin on mennyt matkalle ja antanut minulle kaikki hommat. No, teillä on kohta jonkunmoinen juhla siellä Alamäellä kansanopiston vihkiäiset, vai mitä? VIIVI. Niin, senvuoksihan minäkin tänne
"Minä en tule kotia muutamiin päiviin. Minun täytyy Kislemaglen kankurille. Hänen vaimonsa on sairas." "Se oli ikävä. Luulin sinun tahtovan olla mukana pidoissa." "Kyllähän te voitte pitää pitoja minuttakin," sanoi Sidse tarttuen käsikärryihinsä ja läksi.
Ja sotkeakseen asian muuhun, kysyi hän äkkiä: »Onko siinä Partasen tuvassa ollenkaan russakoita?» Mutta asiasta ei hän sillä päässyt, sillä Partanen selittää järisytti ylvästellen: »Kyllähän niitä lutikoita aina sikiäisi, jos ei isäntä itse pitäisi akkaväkeä semmoisessa kurissa, että ne vaikka syömällä ne tappavat.»
Pääsenkö minäkin järvelle? kysyi Aliina kynnyksen yli. Ka, johan se on Aliina tullut marjasta, sanoi Auvinen iloisesti, kääntäen päätänsä. Mihinkä toiset lapset jäivät? Ne jäivät äidin luokse. Vaan jos äidin on liikuttava askareillaan, niin olisit sinä lasten luona. Minä kysyin äidiltä ja lupasi. No kyllähän sinä, vaan tulee niin paljon verkkoja, ettei oikein sovikaan. Minä soudan toverina.
Sitten hän kysyi: "Haluttaisiko Sannan jo nousta?" "Niin ... ei minusta väliä. Ette tekään saa sitten nukuttua ollenkaan ... häiriynnytte vielä pahemmin... Meistä on teillä niin paljon vaivaa." "Nouse vaan ja tee tuli takkaan, taitaa sulle kovin tukalaksi käydä yö. Kyllähän minä nyt tämän yhden yön aina jaksan.
En saa askeltakaan ottaa ilman, että minulle heti huomautetaan: "Ei niin saa tehdä, ei se sovi." Niin, äitisi taitaa pitää sinua kovalla. Sinä sen kyllä jo aikaa huomasit, mutta et minua herättänyt. Hm! Enhän voinut teidän perheasioihinne sekaantua. No, kyllähän minä ymmärrän. Mutta onko sinulla kylliksi tahdon voimaa? On kyllä! Vapauta itsesi kahleistasi. Kuinka olisi se mahdollista?
"Niin, ja minä vielä sittenkin, jolla on ollut niin paljon vastoinkäymisiä maailmassa!" tuumi mummo. "Kyllähän niitä ihmisillä on vastoinkäymisiä, niin kauvan kuin elää", säisti mamseli. "Kyllä muutamat pääsevät kappaleen vähemmällä harmilla tämän maailman läpi", sanoi mummo ja vedet vyörivät hänen silmistänsä.
Mutta hänen juromaisuutensa katosi, kun Hintti meni naurusuin hiljaa pyytämään lupaa heidän nuorten vähän leikkiä. Niin leikkiäkö? Kyllähän minä teidän tyttöjen, mutta kun on tuokin Pekka ja noita muita poikia, sanoi Hemmo ja katsahti syrjittäin heihin. Ei me heistä välitetä mitään, lohdutti Hintti. Mitä te leikkisitte?