United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllä se on onnetonta tuo palvelijain pito; jos voisi tehdä itse kaikki, niin säästyisi siitäkin koko lailla", tuumi rouva. "Kuka sitten palvelijoita pitäisi ja mistä he eläisivät, jos ei kukaan vierasta väkeä pitäisi vaan kaikki itse tekisi?" sanoi maisteri, alkaen astua eteiseen josta hän otti päällysnuttunsa ja sauvansa ja meni ulos. Rouva miehensä mentyä pistäysi kyökkiin.
Minulla on vaan yksi veljentytär, ja hän on naimisissa raudankauppiaan kanssa ja asuu Exeterissä." Kun he tulivat arentitaloon, vei Kenelmin isäntä hänen suoraan kyökkiin ja huudahti ystävällisesti sievälle, keski-ikäiselle vaimolle, joka suuren ja rotevan tytön kanssa laittoi illallista.
Hän kokoeli kalleutensa, ne kortit, joihin vainajan kuolonhikiset sormet olivat piirtäneet viimeisen rakkauden tervehdyksen, sitten astui hän ulos ja meni Annemiedel'in luo kyökkiin. Minä jatkan nyt matkaani sanoi hän vähän rauhoittuneena. Minä pyydän ainoastaan että kerrotte minulle mitä kaikkea tapahtui Luckard'in ja ylimys-talollisen välillä, hän ei enää nimittänyt häntä isäksi.
Hänen täytyi päästää iloaan ilmoille; hän oli liian iloinen. Pietari huomasi, että oli neljälle tilaa tehty. »Odotatko sinä ketään?» »Odotan, vierasta vierasta, joka joka ei, sinä et arvaa sitä koskaan maailmassa, Pietari», huudahti hän, ja sitten hän nauroi täyttä kurkkua ja riensi kyökkiin. Pietari juoksi perästä. Siitä hänen piti saada selko. »Kuka se on?»
Siinä kun Uoti nyt seisoi, hupaisesti heiluttava raskasta sauvaa, näkyi hän sangen pulskealta, ja ei leikiteltävältä. Hän läksi pois heti kohta sitte kiiruhtavin askelein, ja Elsa istui alas liedelle syventyäkseen miettelemisiin. Palan ajan perästä kurkisti isä Pentti kyökkiin ja kysyi: "kuinkas on laita? Koirat vinkuvat sisällä. Missä Uoti?" "Poissa." "Mihinkä?" "En saa sanoa.
"Niin muodoin vaan puulusikka..." "Niin", sanoi puulusikka, joka lyijysydämmestä päästyä tunsi itsensä oikein keveäksi ja iloiseksi; "niin, minä olen vaan puulusikka ja tahdon olla nyt ainoastaan puulusikka. Ota pois, rakas mestari, hopeoitus, liimaa kokoon minä ja pane kyökkiin, yhteen toisten puulusikkain kanssa, niin sanon minä heille miten tyhmästi on puulusikalle tahtoa ollakseen hopeainen".
Mummon mentyä kääntyi rouva Elsaan päin ja sanoi: "Ka niin, ota virka vastaan, ja ala keittää, kyllämähän pidän lapsista huolen itse, jos en ihmistä saa." Maisteri ja rouva menivät pois ja Elsa jäi kyökkipuuhiin. Vähän ajan takaa palasi rouva kyökkiin ja sanoi Elsalle: "Maisteri aina puhuu siitä luusopasta, etköhän sinäkin voisi sitä keittää?"
"No, mitähän siitä vielä tuleekaan?" arveli mummo. "Häätpä tietenkin!" tuumi Liina. "Joutavia, vanha ihminen!" sanoi mummo. Hyvään aikaan ei kuulunut mitään sisään kutsumusta. Viimein tuli mamseli kyökkiin antamaan käskyjä Liinalle illallisen valmistuksessa; samalla hän suhasi jotakin Liinan korvaan, ja meni pois kyökistä. "Oo, eihän nyt kummempaa!" oli Liina ihmettelevinään.
"Miss Mowcher!" sanoin minä, tyhjää katua ylös- ja alaspäin katsottuani, vaikk'en tarkoin tietänyt, mitä odotin saavani lisäksi nähdä; "kuinka te tänne tulette? Mikä nyt on?" Lyhyellä oikealla käsivarrellansa viittasi hän minua laskemaan alas paraplyytä ja, astuen kiivaasti ohitseni, meni kyökkiin.
Varmaan oli joku vieraista niin sanonut, mutta ei hän voinut muuta kuin koko ajan vaan sanoa itsekseen: arpa on heitetty, arpa on heitetty... Hän meni kyökkiin, mutta ei sielläkään voinut mitään järkevää sanoa. Hänen päänsä alkoi mennä ihan sekasin. Kustaava tuli taas ylös yöpuvussaan, kuulumattomasti rappusilla sipsuttaen.