Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
«Ei!» jatkoi assessori silminnähtävällä inholla. «Ei, en tahdo kirjoittaa, mutta minä tahtoisin elää! Olen välistä uneksinut, että voisin elää!...» Hän vaikeni; eriskummallinen liikutus kuvastui hänen kasvoissaan, hän nousi, tarttui kirjaan ja katsoi siihen, sitä lukematta. Hetken perästä hän hiipi hiljaa ulos.
Topi oli noussut ja tullut aivan Johanneksen eteen, joka tahtomattaan perettyi pari askelta. Mitään sellaista hän ei ollut ikinä nähnyt. Tuska, joka kuvastui noissa kasvoissa, oli yli-inhimillinen. Se on lopussa, toisti Topi, katsoen suoraan silmiin häntä. Kuuletko, kaikki on lopussa. Minulla ei ole mitään perhettä enää. Johannes tiesi, mitä nuo sanat merkitsivät Topille.
Vanhus loi vakavana silmät taivasta kohti ja synkkämielisyys kuvastui hänen huulillansa, mutta ääni oli vankka kun hän vastasi: Syntinen raukka pelkää aina astua Jumalan eteen, joka häneltä kysyy: Kuinka olet elänyt ja mitä tehnyt. Mutta lähteä täytyy jokaisen ja minä kaadun mielelläni, kun vaan taistelu on rehellinen. Entä sinä Tapani, jatkoi Maria ystävällisesti, mitä sinä sanot, pelkäätkö?
Ei kertaakaan ollut nuorukaisen kauniit kasvot ja loistavat silmäykset houkutelleet häntä hänen luokseen, nyt, kun onnettomuus kuvastui niissä ja epätoivo vääristeli joka piirteen hänen kasvoissaan, nyt hän niin mieltyi häneen, että, tulkoon häpeä tai hätä, elämä tai kuolema, hän seuraisi häntä!
Selvä epäilys kuvastui kirkkoherran silmässä: »Hm ... meitä ihmisiä on niin monta lajia on, tuotanoin, sellaisia, joilla on erinäinen taipumus nähdä kummallisia unia ja sen semmoista. Täälläkin on käyty kertomassa yhtä ja toista, eikä niistä ole kuitenkaan mitään ollut.» Ei, ei hän ollut koskaan ennen nähnyt eikä kuullut mitään. »Hm, jaa jaa. Mutta ryypiskelettekö te...?» Ei sitäkään.
Pian hän yritti tavoittaa tuttua hymyään, mutta ei onnistunut. Hermanni katsahti kirjasta kun kuuli mitä Martti sanoi, mutta panematta siihen suurempaa huomiota painui taas lukemaan. Jaakko Jaakonpoika istui. Kasvoilla ja koko olemuksessa kuvastui edelleen levoton epävarmuus.
Minä tunsin jotakin kuumaa virtaavan kasvoilleni, ja jotakin punaista kuvastui silmiini. Molemmin käsin puristin tuota melkein tainnuksissa olevaa onnetonta impeä syliini. Pidin uimisen vallan tarpeettomana yrityksenä ja annoin laineitten heitellä meitä molempia mihin tahtoivat. Tunsin yht'äkkiä kovan tempauksen käsivarteeni ja sen jälkeen kovin karvastelevata tunnetta kyynärpääni yläpuolella.
Siellä oli isäni. Minä näin jo selvästi sen vaikutuksen, minkä Ernestin kanssa seurusteleminen oli alkanut häneen tehdä. Ja sitten piispa. Viimeksi hänet tavatessani hän oli näyttänyt sairaalta. Hän oli kovin hermostuneessa mielentilassa, ja hänen silmistään kuvastui sanomaton rauhattomuus.
Mutta Acten kasvoilla kuvastui pettymys, sillä hän oli odottanut ihmettä. Vai eikö se rukous saanutkaan aikaan sen enempää? Se, joka karkaa Caesarin talosta, tekee itsensä syypääksi majesteettirikokseen, jota seuraa rangaistus. Ja jos Lygian onnistuukin paeta, niin Caesar kostaa Aulukselle.
Mutta sitte hänen silmiinsä kohosi kuin avoin, vuosikausia odottanut kysymys. »No, poikani...?» sanoi hän miltei kuiskaten. Mutta poika ei voinut mitään vastata. »Katsotko minua silmiin, Olavi?» pyysi vanha. Ja se, joka vuoteen vieressä istui, nosti suuret, tummat silmänsä, joissa kuvastui väsymys ja jähmettynyt tuska nosti, mutta laski ne taasen pian. Hymy katosi vanhan kasvoilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät