Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Viimeisen kerran kun hän tuli tuohon murhe-huoneesen, oli sairas loppumaisillaan. Hänen silmänsä olivat jo himmenneet, mutta hengellänsä hän vielä puhui. Hän näytti tahtovan nytkin jotakin sanoa ja kun pantiin korva likelle sairaan suuta, kuultiin hänen kuiskaavan: "onko poika Juho täällä?" Se oli setä Juhon oma vaimo, joka oli tuota sairaan kuiskausta kuunnellut.
Se kiitos siitä. Kiristetyin huulin oli Kornatus tätä kuunnellut.
Silloin minä rupesin ymmärtämään, että se oli perkele, se häijyn-ilkinen, velkova, paha henki, jota minä sydämmeni pimeydessä olin kuunnellut, että se oli hän, joka oli koettanut neuvoa minua, etten saisi mennä Isäni luo, ennenkuin toin Hänelle aivan alamaisen sydämen.
Kuinka suuresti kummastuin, kun näin tätini, joka oli tyvenesti kuunnellut, syöksähtävän Uriah Heep'iä vastaan ja molemmin käsin tarttuvan hänen kaulukseensa! "Tiedättekö, mitä minä tahdon?" sanoi tätini. "Pakkotröijyä", vastasi hän. "Ei. Omaisuuttani!" vastasi tätini.
Ja siitä johtui, että Johannes tällä hetkellä tunsi itsensä melkein nuoreksi ja rikkaaksi hänen rinnallaan. Hän oli aluksi vain puolella korvalla kuunnellut. Mutta pian oli hän kokonaan mukana, seuraten koneellisesti tuon matalan, yksitoikkoisen äänen ilmiloihtimia kauhunkuvia, tai pikemmin, kuvaa maailman hävityksestä.
"Niinpä kyllä, hän tulkitsee heille, ja minä olen häntä kuunnellut, mutta miks'eivät ensin saa lukea Jumalan sanaa lapinkielellä, ja opettaja saisi sitten kääntää heille saman asian norjankielelle? Minkätähden kiellätte ja estätte heiltä ikuista totuuden sanaa saadaksenne heitä sen kautta oppimaan teidän kieltänne? Miksi käytätte pakkoa? Tahi onko autuus kätketty yksinomaan daro-kieleen?
Mutta etäällä suuressa salissa luuli Lauri näkevänsä kuinka Liisa seisoi itkien, vaikka ei sitä voinut nähdä muut, kuin hän. Hän ei enää kuunnellut papin sanoja, vaan katseli tuota itkevätä tyttöä, ihmetellen minkä vuoksi hän itki. Kuta kauemmin hän katseli, sitä raskaammaksi kävi hänen oma rintansa ja oli kuin olisi hänkin ollut itkeä.
Siinä on sitten kylliksi tarinaa. Mikko ei kuunnellut Aunon varoituksia, vaan meni mustaan yöhön. Tuokion kuluttua hän jo palasi, kasvot mieluisessa hymyssä, kuin jotakin hyvää olisi saanut, ja sanoi: Saa nähdä mitä tuo kuusi ennustaa.
Sitte aloimme jatkaa hautaustyötämme ja viimein pukeuduimme venäläispukuihin, jotka vielä ovat yllämme.» Lybecker oli tällä välin palannut ja kuunnellut puhetta. Nyt hän ärjyi käheällä äänellä: »Niitä teidän ei tarvitsekaan enää riisua elämässä eikä kuolemassa! Ne saavat teidän ruumistenne kanssa maassa mädätä. Ennenkuin aurinko laskeutuu, saatte te kaikki riippua puissa.
Pois hänet vie! Ma liian kauan olen Jo hänen jaaritustaan kuunnellut. Tee pimeimmäksi hälle tyrmän yö Ja kahleen paino kaksinkertaiseksi. Rapakkovettä pivon päivässä Ja homeleipää kaksi gerahtaa Hän ravinnokseen saakoon, muuta ei. Ei lohdutuksen sanaa lausumaan Saa kenkään tulla hälle vankilaan; Siell' olkoot hänen seuralaisinaan Sisiliskot, rupiselät sammakot! Hyvästi, profeetta, sa vielä kadut!
Päivän Sana
Muut Etsivät