Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
»Ahaa, vam, pistän sen muistiin, tarvitsen sitä erääseen runooni», sanoi Kikka. »Mutta tuossa taulussa ... Susanna ... hihii ... hahaa... Mutta kuvassa ei ole raamia. Kuulkaas, minäpä tunnen Helsingissä arkitehti Nikulinin. Mainio mies ... läheisiä tuttuja. Minäpä kirjoitan hänelle, hän piirtää teille tauluun raamit! Erinomaista.
"Kuulkaas minua, Nastjenka, huomenna menen minä, teidän nimessänne, hänen luokseen." "Entä sitten?" "Minä kysyn häneltä kaikkea, kerron hänelle kaikki." "Entä sitten? Entä sitten?" "Te kirjoitatte kirjeen hänelle.
"Jaa", myödytti Kettunen hyvillään vertauksesta, "eipä siinä taida paljon puuttua. Mutta kuulkaas! Kyllä teidän on mentävä uudestaan. Muistakaa mitä Kokka sanoi: virkamiehet ovat kansan tähden, vaan itse he luulevat kansan olevan heidän tähtensä". "Mene itse, suupaltti", sanoi ensimmäinen puhuja. "Kyllähän sinä ja Kokka puhua osaatte, mutta kun tointa kysytään, niin pistäytte piiloon".
Hän ei yhtä suuresti ihaillut Björnholtin muistia kuin Stubb. Björnholt kääntyi. »Ja hänen lähin alipäällikkönsä», hän lisäsi. Hän lähestyi sitten Stubbia ja alkoi vähän hiljempaan: »Kuulkaas, tiedättekö, mitä kerrotaan Fonnista ja hänen uudesta kilpailijastaan pastori » Stubb rykäsi kovasti, veti sitten Björnholtin syrjään ja kuiskasi: »Hiljaa ettekö te muista Vikhän on »
Katsoimme kaikki ulos ikkunoista, kuinka parisen salamaa ja taasen muuan välähti koivujen välissä, ja flamingot lepattelevin siivin ajelehtivat ympäri lammikkoa häämöttävinä, kaulat ojolla, kuin lintujen kalpeat haamut... Kuulkaas, kuinka pöllöt laulavat, sanoi Bratianu ja hymyili jälleen.
Ei, ei minulla ole sellainen isoäiti!" "Mutta ellei ole, kuinka voitte sitten huoneessa istua?" "Kuulkaas, te haluatte tietää, kuka minä olen?" "Niin, niin!" "Sanan tarkimmassa merkinnössäkö?" "Sanan tarkimmassa merkinnössä!" "Minä olen tyyppi." "Tyyppi, tyyppi! Mikä tyyppi?" huusi neitonen, nauraen ääneen, ikäänkuin ei hän olisi koko vuoteen löytänyt parempaa tilaisuutta nauruun.
HILLERI nyökäyttää päätään. Siis näkemiin. Näkemiin. HURMERINTA. Kuulkaas. Haluaisin mielelläni mainita lukijoille, että olette luvannut vastakin kirjoittaa lehteen. Onko teillä mitään sitä vastaan? HILLERI. Ei. Kirjoittakaa, minä vien mennessäni painoon. HURMERINTA. Sehän käy hyvin, saamme sen vielä tähän numeroon. HILLERI nyökäyttää jäykästi päätään, menee eteiseen.
Jos teidän ystävänne pysyy vielä viikon kellarissani, joudumme me vallan häviöön. Ja se on aivan oikein, hupsu! Eikö meidän ulkomuodostamme kyllä näkynyt, että me olimme ylhäistä väkeä, emmekä mitään vääristelijöitä, eikö? Kyllä, te olette oikeassa, armollinen herra, sanoi isäntä. Mutta kuulkaas, kuulkaas, miten hän taas elämöi. Varmaankin on häntä menty häiritsemään, sanoi d'Artagnan.
On käynyt, yksi tullut, toinen lähtenyt, mutta ovat saaneet mennä sitä tietä kuin ovat tulleetkin, kuului isännän ylpeä vastaus. Nyt rovasti katsoi kelloaan ja näki, että oli jo myöhä, ja hänellä oli varsinainen asiansa vielä toimittamatta. Hän kääntyi isännän puoleen ja sanoi vakavasti: Kuulkaas, isäntä. Minulla oli varsinaista asiaakin tänne.
Kuinka sokea oletkaan Nastjenka!... Oi, kuinka sanomattomasti onnellinen on ihminen monessa silmänräpäyksessä! Mutta minä en voi olla sinulle paha!" Vihdoin oli sydämeni liian täysi. "Kuulkaas, Nastjenka", huudahdin minä. "Tiedättekö mitä minä toimitin koko päivän?" "Noh mitä? Kertokaa pian. Miksi olitte te tähän asti vaiti?"
Päivän Sana
Muut Etsivät