Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Albanyn herttua, niin sinä kai sanoisit", vastasi prinssi. "Niin, kyllä se on totta, että isäni melkein aina noudattaa veljensä neuvoja. Enkä voi sydämessäni häntä siitä moittia, Ramorny, sillä varsin vähän apua on hänellä ollut pojastaan." "Mutta antakaa hänelle nyt apua, armollinen herra", sanoi Ramorny. "Kuulkaas, minulla on hirvittävä salaisuus tiedossani.
"Supé'm" jälkeen tanssittiin taasen, ja vasta aamupuoleen erkani seura ja niiden joukossa mamselli Bleklöf oppilainensa. On jotain kohtalaisen parahultaista, sanon minä; sopivan vapauden ja pakon välillä, sanoi mamselli. Kuulkaas Gustafva? Onko hänen vilu, niin kääriköön turkit ympärillensä... On kohtalaisen parahultaista, jota ei kukaan talon tyttäreistä ymmärrä.
He nauraa hohottivai. "Mutta kuulkaas!" virkkoi Spirlund. "Pitäisi minunkin muuttaa nimeni, ennenkuin minusta tehdään Pirunlunti". "Eihän toki!" vastasi Hovilainen, "helpostihan teidän nimeä lausuu Virslund". "Jaa mutta ei se ole Virslund Spirlund se on", korjasi pastori. "Niin, Sbirlund, aivan niin, Sbirlund", kangerti Hovilainen.
"Kuulkaas, Ivan Kusmitsh", sanoin minä kapteenille. "Meidän on velvollisuus puolustaa linnaa viimeiseen hengenvetoon saakka, siitä ei siis puhettakaan. Mutta täytyy pitää huolta siitä, että naiset pääsisivät turvaan. Lähettäkää heidät Orenburgiin, jos tie on vielä turvallinen, tahi kaukaiseen, enemmin luotettavaan linnaan, jonne rosvot eivät pääse".
Vääryyttä sinä heille teet, kun niin sanot, puolusteli Pekka. Ajattele sentään, mitä ne miehet ovat olleet! Mutta Kalle otti pitkän siemauksen väkevästä totilasistaan. Hän alkoi olla nousuhumalassa. Ja muut vaikenivat häntä kuuntelemaan, sillä he tiesivät, että hänestä juuri silloin lähti parasta, mitä siellä vielä oli. Kuulkaas nyt, sanoi hän, minä sen tiedän.
Kellot helkähtivät niin tavattoman soinnukkaasti ja ihanasti tänään. »Kuulkaas vaan, kuinka lukkari osaa tänään soittaa kuinka hyvä tahti hänellä on! Mutta nytpä onkin Dorotean hääpäivä!» Kun he tulivat kirkon portille, syntyi äkkiä pieni hälinä tässä rauhallisessa juhlakulkueessa. »Mitä nyt on tapahtunut?» kysyttiin toinen toiseltaan.
"Kuulkaas nyt, herra vieras", sanoi hän nauraa kohottaen ja laskien kätensä Richardin olkapäälle, "minä luulen tuntevani teidän kauniit kasvonne. Mutta sano minulle, Richard", jatkoi hän aivan tuttavasti, "mitä kuuluu sinulle ja sievälle vaimollesi? Minä kunnioitan suuresti teitä molempia, erinomattainkin häntä, sillä hän on pieni siivo olento ja käyttää itsensä aina hyvin.
*Matti*. Ai ai, minä jo tunnen nuoran kaulassani. *Kuningas*. Nyt sinä petyit taaskin, Matti, sillä minä armahdan sinua, armahdan teitä molempia. Te olette kasvattaneet minun lastani. Toivoakseni hänestä on tullut, kelpo poika. *Matti*. Niin, kyllä se on totta, uskokaa minun sanani, herra kuningas. Tuossa hän on. Mutta kuulkaas, pojat, kumpiko se teistä olikaan prinssi? *Molemmat pojat*. Minä.
Kuulkaas, herra luutnantti, lausui tuo kunnon ukko, joka näkyi syttyneen ystävyyteen nuorukaista kohtaan. Kuulkaas! Nyt on niin asiat, että luutnantti joskus käy meitä tervehtimässä arkinakin; kurkistaa joskus tännekin ... tehkää niin, sangen tervetullut! Berndtsson kiitti; mutta ei kukaan heistä ollut huomannut, että Gyllensvingel'in ystävä oli kuullut tuon lyhyen keskustelun.
Kuulkaas, notarius, lausui Berndtsson, te saatatte tehdä minulle erään palveluksen. Kyllä, kernaasti. Mainitkaa minut Emilille ... ainoastaan mainitkaa minut, minä tahdon, että hän muistaa minut. Niin, sen hän kyllä tekee; niin sen hän tekee, se on varmaa, oli notariuksen vastaus. Hyvästi, luutnantti Berndtsson, hyvästi. Tuo pieni mies kulki pois; ja Berndtsson meni vihdoinkin kotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät