Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
»Että olitte maisterin kanssa menneet siitä ohitse jäälle päin. Hän niin kummasteli, ettei rouva silloin vielä ollut kotona ja tahtoi, että rehtorin pitäisi lähteä hakemaan.» »Mihin aikaan se oli?» »Tuossa seitsemättä käydessä, koska löi kello kuus juuri siinä, kun Leisténiin menimme.» »Kuuliko Miina, mitä rehtori vastasi rouva Leisténille?»
Mitä hän siitä arveli? Ja kuuliko tuo nainen että hän ei juonut pisaraakaan? Aivan varmaan hän sen kuuli! Mitä hän siitä ajatteli? Hurja markkinamies, eikä kuitenkaan juo, vaikka kaikenmoiset kuivanmaan kapakalatkin juovat oliko hänellä siinä suhteessa mitään ajattelemista...? Ja kuuliko hän korttien läiskettä?
Näethän sen, että sill' onkin vähän niin kuin irtanainen lähtö ja repäsevä meininki tuolla mun hevosellani..." Ja perään käänsi mies hevosensa, antoi käydä Härmänmäkeläisten jälkeen. Mutta humalapäissään ei tullut ajatelleeksi kuuliko kukaan hänen puhettaan, vaan reen laidalla istuallaan huojahteli ja ääneensä yhä ruunaansa kiitteli.
Se on oleva leskiasuntosi?» Kuuliko se Runebergin synnintunnustusta: »Minä en voi olla vähääkään harras Jumalan huoneessa, silloin kun sinä olet siellä. Minä ajattelen vain sinua!» Ei, maailma kaikkine viisauksineen ei tietänyt mitään kaikesta tästä, sillä näyttihän kaikki ulospäin niin »tavalliselta».
Mutta malta niin kauvan kun tuo sekunti viisari ennättää tuon kuudenkymmenen päälle, st, hiljaa, no nyt yks' kaks' kolm Isä hoi! Siellä eteisessä kysytään tohtoria. HOFFMANN. St! st! yks'kolmatta, kaks'kolmatta EMMA. Kuuliko isä? Siellä on odottajia. HOFFMANN. Viisikolmatta. Se nyt on merkillistä! Anna sinä heidän odottaa.
Kun rovasti samalla nyykäytti hänelle päätänsä ja oli kääntymäisillään eteenpäin, näytti Lauri tästä ensimmäisestä puheesta emännästä miehistyneen, ja ääntänsä vähän korottaen lisäsi hän silmäyksellä, joka oli vakaa olevinansa, mutta kumminkin oli arka: "Hänkin on Järvenpäällä!" Ei ole varmaa, kuuliko rovasti vai eikö.
Silloin, näetten, pidettiin tanssit myllärin luona, eikä poikani niitä mielellään laiminlyö." Anna ei siihen mitään vastannut. Tietämättänsä hän vaan vei sydämelleen kätensä, jossa hän vielä ruusua piti. "Kuuliko Petter mitään minun omaisistani?" kysyi hän sitten hiljaisella, vakavalla äänellä. "Tottahan nyt," kuului vastaus. "Hän kävi itse Peltolassa.
Arveliko nyt setäni jyrinän syntyneen minun putoamisestani vai kuuliko hän siinä Jumalan äänen huutavan murhaa, jätän lukijan arvattavaksi. Varmaa vain on, että hänet valtasi kamala pelko ja että hän syöksyi sisään huoneeseen jättäen oven auki. Minä kiiruhdin niin hiljaa kuin mahdollista hänen jälkeensä ja päästyäni huomaamatta keittiöön, seisahduin tarkastelemaan häntä.
Hän luki kovalla äänellä ja puhtaasti eikä liian nopeasti. Juhana istui vieressä penkillä; kun ensimäinen värssy oli luettu, pani hänkin kätensä ristiin. Kuuliko hän enemmän vai näki, hän vain istui hämmästyneen ja autuaan näköisenä kuin hyvä lapsi Jumalan valtakunnan portilla.
Niinpä kysyttiin esim. kuuliko hän vielä ääniä; hän vastasi myöntävästi. »Mitä äänenne sanoo?» »Että minun tulee vastata häikäilemättä, ja että Jumala on minua auttava.» Samassa tilaisuudessa kysyttiin, josko äänet koskaan puhuivat ristiin. »Ei», sanoi Jeanne, »ne eivät koskaan puhu ristiin, ne käskivät minua tänä yönä vastaamaan rohkeasti.» »Ovatko ne kieltäneet Teitä sanomasta kaikkea, mitä Teiltä kysytään?» »En voi tähän kysymykseen vastata. Minulla on ilmestyksiä, jotka koskevat kuningasta ja joista en puhu.» Tuomari kysyi, tuliko ääni suorastaan Jumalalta, vai oliko välittäjää. Jeanne vastasi kierrellen, että se tuli Jumalalta. Hän pyysi lykkäystä saadakseen ilmestyksessä tietää, saisiko hän kertoa kaikki: »Luuletteko siis», sanoi tuomari, »että Jumala paheksuu totuuden lausumista?» »
Päivän Sana
Muut Etsivät