Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
»Niinkö ? Olikos sen hullusti käynyt?» »Ei, ei mitään semmoista. Se vaan oli niin kiintynyt poikaan siihen herraan, jonka kanssa silloin istui ja poika jätti.» Miehet istuivat vaiti. Olavin rinta jyskytti niin, että hän pelkäsi syrjäistenkin kuulevan. Silmät räpähtivät tuon tuostakin ja hän tuijotti huulet lujasti yhteenpuristettuina ja syvä ryppy kulmien välissä tuleen.
Mutta kovinpa hänen silmänsä repesivät, kun näki siellä isäntänsä, jonka kaikki olivat luulleet kirkkoon menneen, aivan silmäripsiä myöten jauhoisena nojautuen hinkaloa vasten ja tuijottaen eteensä maahan. Eikä hän näyttänyt näkevän eikä kuulevan, että kukaan oli aittaan tullutkaan. Tuijotti vain ja rykäisi silloin tällöin kuivan yskän.
"Kumma mies!" "Ei se näyttänyt olevan entisellään koko mies", sanoivat lauttamiehet. Iisakki huusi Heikille, että piti soutaa maihin, varustettaisiin lautta uudestaan. Mutta Heikki ei näyttänyt kuulevan Iisakin huutoa, vaikka toiset lautalla olijat sen kuulivat. Sillä välin oli Hannan päähän johtunut uusi tuuma. Ja hän oli saanut muutamia nuoria miehiä siihen suostumaan ja innostumaan.
Keritseminen oli alkava kahden päivän jälkeen, eipä kumma siis jos mieleen johtui kuinka ehtisivät pestä ja keritä viisisataa tuhatta lammasta. Stefan ei näkynyt kuulevan kysymystä, koskei hän mitään vastannut. "Hyvä, hyvä", sanoi isä ottaen piipun suustaan, "peseminen siellä tai peseminen täällä, on kaikki Margeryn työtä.
Hän ei näyttänyt kuulevan eikä näkevän, istua jurotti vaan alallansa. Otin häntä kädestä kiinni ja sanoin: "Miksi sinä, Kalle, nyt olet noin kummallinen, etkö sinä enään pidä entisestä ystävästäsikään?" Hitaasti nousten kömpi hän ylös, kierasi kätensä irti minun kädestäni ja alkoi astella jälissäni. Samassa hän huokasi pitkän, raskaan huokauksen.
»Isä jäi nukkumaan», puhui hän kuiskaamalla, ikäänkuin peljäten hänen pian kuulevan sinne kolmanteen huoneesen. »Et sinä Sassaa ota, tiedän sen kysymättäkin; ja varjelkoon sinua rakas Jumala siitä kirouksesta, johon huonon miehen vaimo on tuomittu. Lapsi kulta, sinä et voi aavistaa enkä minä voi kertoa mutta elä mene naimiseen, ellet saa toisenmoista miestä.
Hänen tummanharmaista, loistavista silmistään ja suuren, kivulloisen suunsa hymyilystä virtasi niin vastustamaton ja läpitunkeva hyvyys, että tuo sokea mies, jonka tarkistuneet korvat näyttivät sekä kuulevan että näkevän, tunsi heti Ananiaksen sisään tullessa sen vaikutusta. Luottamuksen, ilon ja kaipaavan odotuksen tunne hajoitti äkkiä sydänyön pimeyden hänen sielustaan.
Tämän sanottuaan lähti ikäänkuin mieletön juoksemaan sinne lehmitarha-aholle ja nähdessään Maatikin kieli pitkällä ja ölisten laukkailevan sinne tänne, huusi: "Maatikki, Maatikki! Minun rakas Maatikkini, mikä sinulle on tullut!" Tätä ei Maatikki kuitenkaan näyttänyt kuulevan, laukkasi vain kuin järjetön.
Mut sukkula kiirein lentää Ja neitonen myhäjää, Ja kutrien kultalaineet Ne harteilla läikkyää. »Jo herkeä lapsi parka! Mi kankaalla kiire on? Jo toisehen kuuloitettiin Sun kultasi uskoton.» Vaan sanoja näitä äidin Ei kuulevan neito näy, Sen sormissa vinhemmästi Vaan sukkula suihkain käy. Niin kutovat viikon, kaksi Ja kolmekin kohta on. »Jo herkeä tyttö raukka, Käy lapseni lepohon!
Hän luuli kuitenkin istuvansa pilvien välissä Jaakopin tikapuilla, ja polttimon rengit, joiden täytyi päästäkseen ulos ja sisään kavuta hänen ylitseen, olivat ylös ja alas kulkevia enkeleitä. Kirjeen sisältö oli seuraava: »Hyvä, vilpitön ystävä! On suloista saada lausua ne sanat, ja vielä suloisempaa on tietää teidän kuulevan ne mielellänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät