Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Antti heitti nyt Hannan irti, otti raamattunsa käsiinsä, osotti sen muutamia lauseita Hannalle ja virkkoi: »Kuuleppas, äiti, kun kerron.
»Kuuleppas», sanoi hän jo ennen kuin Valee ehti ääreenkään, »meidän täytyy vähentää jauhoannokset jo tänäpäivänä.» »Todellako?» Valee oikein säpsähti. Mutta sitten hän alkoi panna jyrkästi vastaan ja kertoi mitä siellä tänäpäivänä oli tapahtunut. Kirkonvartija nauroi. Hän oli kyllä monesti saanut sellaista kokea, mutta hän antoi *selkään*, sanoi hän. Ne vihasivat häntä, mutta viis siitä.
"Kuuleppas Mellet", sanoi Jaampa, joka vähän aikaa oli heitä katsellut, "sinä et saa kiusata Lailaa." "Niin, mutta Laila tahtoo olla porona", tuumasi Mellet. "Se ei kuitenkaan käy niin", selitti Jaampa, "tule tänne, niin minä näytän kuinka sinun tulee heittää." "Minä tahdon myös suopungin," sanoi Laila. "Minä annan sinulle," sanoi Jaampa, "lappalaistytön tulee myös osata heittää suopunkia."
"Sellaiset ajatukset tuottavat kunniaa sinulle, seppä, ja ystävät ovat aina hyvät olemassa!" vastasi kapteeni. "Minä en ole mikä näytän olevan, väitti seppä mutta tällä kertaa en saata mainita teille säätyäni enkä nimeäni." "Kuuleppas vaan! Milt'en jo rupea uskomaan väärin tehneeni siinä, että pelastin sinun ehkä hyvinkin ansaitusta rangaistuksesta!"
"Paljasta joutavaa, mutta voipa siitä syntyä muutakin kuin ainoastansa joutavaa." "Selitä selvemmin! Tiedäthän vanhastansa, ettei minussa ole arvoituksien selittäjää." "Kuuleppas siis... Eräs ylimys viettää häitänsä ja jotta nyt kaikki olisi niinkuin oleman pitää, niin täytyy 'roistoväenkin' saada osansa. Aivan paikallaanhan on tuo ... on!
Minä luulen kyllä, ett'ei olisi välittänyt, vaikka minä olisin ollut päiväpalkkalaisena, kuin vaan Gerda olisi saanut elää kuin ruhtinatar. Nuot yhtä mielettömät kuin sydämettömätkin sanat herättivät kärsimättömän naisen suuttumusta, ja hän vastasi: Mutta kuuleppas, Rudolf!
"Olet liian pitkä, se on sinun onnesi, ei kukaan tahdo mokomaa hongankolistajaa hyttinsä vahdiksi... Kuuleppas!" kysäsi hän äkkiä "sinä luulet voivasi keittää herneitä polttamatta niitä ... ryynipuuroa ... kahvia? Jos saat neljätoista päivää harjoitellaksesi Bergen'issä?" Rejer sanoi vaatimattomasti jotakin itsestään. "Kyllä, ihan varmaan voit sinä sitä!
Koskee ihmiseen kun semmoinen vääryys tapahtuu. Kuuleppas: ei suinkaan hän koskaan sinulle sanonut ettet tottelisi isääsi? Ei koskaan, ei koskaan päinvastoin hän oli nöyrä, uskollinen palvelija eikä sekaantunut asioihin, jotka eivät häntä koskeneet, sanoi Wappu ja kyyneleet nousivat taas hänen kuumiin silmiinsä. Hän käänsi pois kasvonsa ja nousi.
Rejer istuutui hetkisen ja puisteli kahvikuppia saadakseen viimeisen sokerin suuhunsa; hän näki hengessään hauskan joulun, vaan vastasi huolettomasti pannessaan kupin pöydälle: "Vai niin, olkoon sitten sinänsä! Paljon kiitoksia kahvista!" Hän nousi taas lähteäkseen. "Ei, kuuleppas nyt, ystäväni! me sovimme kyllä, luullakseni!
"Oh, Gunhild se kerran jutteli jotakin semmoista", sanoi hän. Marit nousi ja meni poikansa luo. "Oletko siitä puhunut kenellekään?" kysyi hän laskien kätensä hänen olkapäällensä ja katsellen hänen silmiinsä. "En kellekään ihmishengelle", vastasi Vigleif. "Kuuleppas, Vigleif, ainoa poikani", sanoi Marit, ja hän ikäänkuin kasvoi puhuessansa: "tahdotko luvata minulle yhden asian".
Päivän Sana
Muut Etsivät