Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Jospa totuutt' oisit totellunna, Minuakin oisit auttanunna Kuulemahan oikeuden ääntä! PILATUS: Vanha kettu! Etpä parannusta Todell' oisi tehdä tahtonunna. Jollet olis saanut Pilatusta Kieltäs kuulemahan myrkyllistä, Toiset keinot oisit keksinynnä Surmatakses Elon Ruhtinahan. KAIFAS: Ehkä! Olkoon!
Mene tuonne kukkumahan Lehtovaaran rotkoon, Minä tulen kuulemahan Illoin, aamuin notkoon. Ja jos siellä laulavani Jonkun kerran kuulet,
Näin valo tuo; ma ensin katsoin häneen ja sitten käännyin valtiattareeni, mut molemmista hämmästyin ma heistä. Näät hymy paistoi hänen silmistänsä sellainen, että luulin katsovani ma pohjaan autuutein ja Luojan armon. Iloisna näkemään ja kuulemahan lisäsi henki äskeiseen nyt jotain niin syvällistä, etten ymmärtänyt.
Lauloi kaksi laulajata Kahen puolen pöytälaian; Satuin noita kuulemahan Hyv' oli kuulla kummaistaki. Riiteli kälystä kaksi Kahen puolen kaalimaljan; Kummaistako kuuleminen? Lemmon kuultavat molemmat. Kant. KYLL' ON KYST
Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan Hyv' oli kuulla kummaistaki. Lauloi kaksi laulajata Kahenpuolen pöytälaian; Satuin noita kuulemahan Hyv' oli kuulla kummäistaki. Riiteli kälyistä kaksi Kahenpuolen kaalimaljan; Kummaistako kuuleminen? Lemmon kuultavat molemmat. Mistä tunnen tuhman. Mistä tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän?
Täss' on virteni vähäiset, Lapselliset laulelmani! Suosit niitä vai vihannet, Ethän polkene poroksi. Kun et viihdy kuulemahan, Ohi korvaisi kuleta, Salli ilmoja samota, Koetella korkeutta: Kyll' on taivaalla tiloja Sävelille suuremmille, Saati pienen lehtolinnun, Lauluille vähäväkisen. Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan.
Vaan kun rastas lauleleepi Lehdikossa salaa, Sitten luonto laulamahan Minullakin halaa. Sitten laulan hiljaisesti Siellä hänen mukaan: Lillin, lallin, tillin, tallin, Ett'ei kuule kukaan. Käköseni kultarinta Elä kuku mäellä, Siitä saapi paha huuto Väkivallan väellä. Mene tuonne kukkumahan Lehtovaaran rotkoon, Minä tulen kuulemahan Illoin, aamuin notkoon.
Ja soitolla voima on loppumatoin Kun Hurjien kantelo pauhaa, Niin maassa ja taivaassa tyyneys on, Saa tuonikin seuraneen rauhaa, Ja helvetin ukset on ammollahan, Käy perkele soittoa kuulemahan. Niin kantelo Hurjien hankita voi Ilon hetkeksi vaivojen maassa; Kirotuilleki nautinnon hetkeksi soi Laulu moinen, mi autuahassa
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan. "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?" "Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"
Itseki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, sinisukkahan siroikse, punapaulahan paneikse; loihe koivun konkelolle, lepän lengolle levahti kanteloista kuulemahan, soittoa tajuamahan. Mi oli ilman lintujaki, kahen siiven sirkovia, ne tulivat tuiskutellen, kiiätellen kiirehtivät kunnioa kuulemahan, iloa imehtimähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät