Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hanna jätti oven selki seljalleen ja ryömi ylös vuoteelle jälleen. Nyt hänen sopi nähdä äitiäkin avonaisesta ovesta. Siellä hän yhä istui sohvalla, kirkkaassa lampun valossa ja kutoi niin ahkerasti. Tuo rakas, rakas äiti! Kuinka lempeät ja kauniit hänen kasvonsa olivat. Ja puku, kuinka siisti ja puhdas.
Hän otti näinä päivinä yleensäkin entistä vähemmän osaa keskusteluihin, istui ja kutoi pitsiä, hymähti välistä itsekseen ojentaessaan kudostaan päivää vasten tai sitä polvellaan silittäessään, hymähti kuin omille onnellisille ajatuksilleen oli joskus poissa, kadoksissa, ja hänen nähtiin sitten tulevan laamannista päin, kirkolta, koskelta, milloin mistäkin.
Sesilia kätkeyi itkein Margareetan syliin sanoessaan: "Margareetta, tänä iltana, miksi sen juuri tänä iltana piti tuleman? Mitä se ennustaa minulle? Tunnetko kuinka hiljaa se sykkii, se on tuskaa, tuntuu samalta, kuin silloin kun hämmähäkki sen unessa kutoi verkkoansa. Ah, enkä minä kuitenkaan nyt tahtoisi kuolla! Ja kuitenkin löytyy kuoloakin kauheampaa.
Kaarina kutoi sukkaa, päätään nostamatta, kasvoilla teennäinen hymy. Kun Lauri hetkeksi keskeytti, lehteä kääntäen, sanoi Naimi: Ai, minulta unohtui sormustin ja meni. Eikö sinultakin, Kaarina, jotain unohtunut? Ei. Luenko vielä? Niin, lue vaan. Kaarina koetti tehdä äänensä ystävälliseksi ja myötätuntoiseksi. Mutta kun luku oli loppunut, nousi hänkin ja meni, mitään virkkamatta.
Taas on tarpeen Väinämöistä, haahta sankar-haavehen: Suomen vapauden! Viipurilaiselle Osakunnalle omistettu. Minkä liitti luonnon Luoja, ei sitä ihminen erota. Yks on maa ja yks on kansa, yksi kaunis Karjalamme, ikuinen, ihana, pyhä. Elivät erossa veljet: virsi vieri tuulen teitä, laulu taivahan latuja, kutoi sillat kummalliset, kaaret ainaiset asetti tuvasta tupahan, kautta Karjalan sinisalojen.
Cecilia luki ja kuuli kaikki mitä hänen tutkimuksestaan sanottiin. Mutta vaikka se ilahutti häntä, piti hän visusti salassa sen tekijän, sillä hän kovasti pelkäsi "sinisukan" nimeä. Hän yhä edelleen kutoi sukkaansa, joi kahviansa ja karkoitti siten kaihonsa joka kerta kuin hän alkoi uudelleen ikävöidä entisiä kemiallisia harrastuksiaan.
Kuka kutoi eri lintujen luonteet ja keräsi ne tuhansiksi eri säveliksi, hän kehitteli myöskin eri kansallisuudet, sujutteli niiden kunkin sielusta omituisen kielen ja sävelen. Kuka näitä sortaa, hän sortaa luonnon kauniimpia lakeja: monimuotoisuuden rikasta, väsymätöntä, kyllästymätöntä sääntöä. Kaikki, jolla on elämän aate, tottelevat tätä lakia.
Somalta tuntui Martan isästä ja äidistä sen virren lauluun nukkua, ja ilo oli suuri senkin tähden, että Mooseksen jalatkin olivat lämpimät. Martta kutoi vielä kauan kudelmataan, mutta moniöinen valvonta rupesi lopulta painostamaan.
»onko teillä nyt minkälaista miesten kesävaatetta tehty?» Sitä sanoessaan katsahti hän minun takkiini, ja siitä katseesta luin, että tuon sijaan saisi tehdä uuden ja vähän eri tapaan. Sanoin naurusuissani, että »kutoi ne muutamanlaista, vaan ei siinä meidän talossa niillä väriaineilla pilata kankaita. Mitä sattuu lampaan selässä olemaan, niin sen näköstä siitä tulee.
Tiedä, ettei käyttää koita Käypää kaavaa mittanansa Erakko siin' istuissansa, Arvostellen näitä, noita, Hän, mi siellä unhollansa Maksaa runorikostansa, Maksaa unelmistaan, joita Kutoi omaan mailmahansa, Hän, mi, vaikk' on ruhtinaita, Istuu korpilinnassansa, Palvellen, vaikk' ilkkuu kansa, Oman uskon jumaloita! Syvään sielun' sisimpään Syvään sielun' sisimpään Kuin sulo kaiut kilkkuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät