Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Häpiä vähän, mokoma ruoja. Niinkö sinä olet tuhma, että minut otat esimerkiksi, kun on puhe oikeista ihmisistä. Vaan olethan sinäkin Kuopiosta? Jos kohta. Eikö niitä täällä sitten ole maailman hylkyjä, yhtäläisiä kuin minäkin. Riitta vaikeni. Harmi lauhtui; hänen kävi tuota poloista melkein sääli, niin inhottava kuin olikin.
Hän, joka oli Kuopiosta kotoisin. Semmoisesta suuresta kaupungista, jossa linnakin oli kivinen ja komea, eikä tämmöinen ränsistynyt, vanha ijänikuinen puuhökkeli, jonka hatarat seinät olivat niin kallellaan, ettei tiennyt milloin romahti kumoon koko laitos. Ei täällä ihmisetkään olleet, ei sinnepäinkään kuin Kuopiossa. Ei näöltään eikä tavoiltaan.
Kävellessään vähän ennen junan lähtöä Lappeenrannan asemasillalla oli Antti jo kokonaan toinen mies kuin Kuopiosta lähtiessään. Nämä pari matkapäivää olivat kypsyttäneet häntä silmääntuntuvasti. Liikkeet olivat jo paljoa huolettomammat ja käynti rennompaa. Hattu oli solunut alas takaraivolle, palttoo oli auki, eikä nenäliinan kulma enää piipottanut niin arasti ja viattomasti rintataskusta esille. Edellisen illan juonnista oli jo kaikki katumus haihtunut. Antti muisteli sitä nyt ilmeisellä mielihyvällä. Sillä nukuttua useita tunteja seurahuoneella oli jälellä ainoastaan miellyttävän suloinen hermojen väsymystila.
Kulta se lähti Kuopiohon, tulee sieltä kerran, Verkahousut jalassa ja kävelee kun herra. Minun kultani Kuopiossa, minä itse tässä, Kihlat ompi kirstussani, sormus onpi käässä. Tule kulta Kuopiosta, tule uuteen tupaan, Sänky on jo petattu ja vanhemmilt' on lupa. Veres voi ja lämmin leipä, etkö söisi noita? Tehty tila ja nätti likka, etkö viereen koita?
Eikö niin? Hämillään. No, tie tys ti! IX:s KOHTAUS. Edelliset, Hartin, Aili, Ahrén. Hartin tulee ulkoa. Itsekseen. Kas niin. Nyt se on tehty. Täällähän on vieraita. Tervehtii. Terveisiä Kuopiosta. Kiitoksia. Hellille. Aili on sinua kovasti ikävöinyt. Niin hän sanoi. Aili ja Ahrén tulevat. Oletpa sinä kohtelias, Aili. Jätät vieraat yksin Me olemme niin hyviä tuttuja. Vaikka olisittekin.
Samassa asemassa tavattiin vanki vielä päivemmälläkin ja silloin selvisi, että Iska oli huonosta ajasta päässyt pois ijäisyyteen, parempaanko, vai pahempaan? Niin, kunpa sen tietäisi. Parin hetken matkan päässä Savon pääkaupungista Kuopiosta on pitkähkö, kivikko niemi, jonka rantoja Kallaveden rauhattomat laineet lakkaamatta huuhtelevat.
"Eikös tuossa kulmassa jo ole hotelli?" kysäsin, kun vossikka näkyi aikovan ajaa ohi. "Hotel mitä siinä on kyltissä?" "Ohan se siinäik, mut on niin helevetin kallis." "Kuuleppas, poika mistee sin' out peräsin?" "Kuopiosta tietysti." "Kuinka niin tietysti?" "Misteepäs ne oikeet miehet muualta ? Tunnen minä teijättii", hän lisäsi, kääntyen tuttavallisesti minuun päin. "Työ junalla tulitta?"
Ei ne olleet Kuopiosta, mitä lienevät, matkustavaisia. Nyt kotiin! Aika kyytiä! Kun he tulivat ulos, selveni heille uusi, hämmästyttävä seikka. He näkevät meidät tornista ja älyävät että olemme avojaloin. Tosiaankin! Mutta ehkeivät katsele tänne päin. Ehkä katselevat pohjoiseen, jossa on kauniimpata? Pääsivät vähän etemmäksi tornin juurelta ja vilkaisivat ylös. Eikös mitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät