Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ja kun tunsi kuoleman lähestyvän, hän sanoi: Nyt täytyy minun kuitenkin kuolla näkemättä lastani! Ja vielä kerran täytyi minun antaa hänelle kortit, vielä kuollessansa tahtoi hän nähdä sinun onneasi, mutta se ei onnistunut, sillä hänen kätensä vapisivat niin peitteen päällä; silloin hän sanoi: en näe enää ojensi itsensä ja kuoli.
Minä ajattelin kauan noita patriarkan sanoja ja ihmettelin, että isäni oli kuollessansa määrännyt ne sanat ristillensä maalattavaksi. Loviisa luki ne myös ja sanoi siihen: Se on oikein. Kun olimme kulkeneet kaikki ympäri, erkanimme ja menimme kirkkoon. Loviisa meni toisesta ovesta ja minä toisesta enkä minä nähnyt häntä koko Jumalan-palveluksen aikana.
Joku veren-pesä on särkyvä hengittämisen vaikeudesta, hän on niin verevä mies, ett'ei tauti voi aivan kauan häntä kiduttaa ... mutta mitä minä seison ja lörpöttelen sinulle, lapseni! Ellen oli kuunnellut tarkasti. Et siis usko että isä on kärsivä paljon kuollessansa. Se on hyvä. On kauhea että ihmisen pitää kärsiä niin paljon! Ellen hengitti helpommin ja meni taas sisään isän luo.
Sittemmin lakastui hänen palava intonsa isänmaan kirjallisuuden hyödyttämiseksi kirjain toimittamisella. V. 1844 toimitti hän kuitenki vielä kaksi teosta julkisuuteen, nim. »Lauseita» ja »Sananlaskun koetuksia ja Runontähteitä». Kuollessansa likemmä 74 vuoden ijässä, Jäi hänelle vaan yksi poika perilliseksi.
Voi kumminkin, me emme voi pitää tätä asiaa tarpeeksi suuressa arvossa! Nykyään kuulin minä puhuttavan minun läheisessä yhteydessäni olevan kristityn kuolemasta. Se oli mies, joka ankarammin kuin tuhannet muut oli tuominnut itseänsä. Kuitenkin sanoi hän nyt kuollessansa katkonaisin lausein: "Voi, voi ahdasta reikää!
Sanoi kerran kuollessansa, virkki vielä vierressänsä: "Menin merta kylpemähän, sainp' on uimahan selälle; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhön minun isoni sinä ilmoisna ikänä vetäkö ve'en kaloja tältä suurelta selältä!
Hänen kuollessansa minä en tietänyt oliko hän täydentänyt työnsä; kenties hänen ylellinen kainoutensa oli estänyt häntä sitä julkaisemasta.
En tiedä on niin kamalaa, Koko ruumistani mun kauhistaa!... Voi jospa äiti tulis vainen! Olenpa arka hupsu nainen! Kuningas Thulen kansan Ol' aina uskoinen. Hälle vaimo kuollessansa Soi maljan kultaisen. Se hälle kallihin kalu, Kemuissa siitä joi; Vesi silmistään yhä valui, Kun huulilleen sen loi. Soi kuolon kutsu hälle: Niin kaupungit ja maan Kaikk' sääsi perijälle Ei kultamaljaa vaan
Oliko nyt viimeinen isku lipsahtava syrjään? oliko Torger kuollessansa kiroova sitä, mikä on ollut hänen elämänsä paras puoli, kiroova sitä, mitä hänen sukunsa miespolvesta miespolveen on rakentanut häneen asti? Silloin koputettiin ovea niin kumman kovasti. Kari säpsähti, meni ovellepäin ja rupesi avaamaan, mutta jäikin hämmästyneenä oveen seisomaan ja luiskahti sitte ulos.
Juuri kuin Mayn putoo Rheiniin Koblenz'in luona, niin puuttui notariuskin puheesen, koskeva neiti Julianan testamenttiä ja sen lisäyksiä, jotka olivat avattavat, siinä tapauksessa, jos kreivi Olivesköld Valdemarsborg'ista kuollessansa jättäisi jonkun pojan jälkeensä: "eräs, hm, kummallinen ehto, koska hänellä todellakin on poika". Sinä muistat kai hänet, nuoren kreivin, joka...
Päivän Sana
Muut Etsivät