Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Hän ajatteli: Tuommoinen kuume tietää kai lavantautia, eikä minulla ole sitä vastaan mitään keinoja, mutta minä en hellitä. Kenties hän kuolee; kenties tartuttaa kuumeen minuunkin polttaahan se ihan nahan puhki. Ehkä sitten kuollaan molemmat. Oi, sinä laupias Jumala kuolla yhdessä viattoman lapsen kanssa!... Hän kuuli pikku Marian mutisevan. Ehkä sekin oli rukousta.
"Noinko sitä kuollaan?" kysyi Antero kapteenin mentyä hiljaan itseltään. Omituinen outo tunto, jonka laatua hän ei ymmärtänyt, sai hänet isoksi aikaa jäämään vainajan kamariin. Hän oli ensikerran nähnyt ihmisen kuolevan. Hän oli vielä nuori; ei siis kummaa, että hän heltyi.
Hurraa, sepä sukkela temppu, nyt kuollaan herroiksi me!» TORPAN TYTT
Viimein hän nosti päänsä, pyyhki kämmenellään kasvojaan ja lähti ulos. Ei hän kuitenkaan siellä mihinkään mennyt, sinne tänne lyhyin askelin vain liikkui kartanolla. Mutta Nella hirnahti tallissa, kun kuuli kartanolla liikettä, ja silloin Mooses meni talliin ja kampasi ja harjasi entistä tarkempaan Nellan ja puheli sille kuin toiselle ihmiselle: »Tänä talvena kuollaan nälkään.»
Aina väliin minä muistutin Loviisaa kuolemasta ja tuonen teistä ja antoi surullinen tapaus paljon puheen ainetta, vaikka emme kumpanenkaan oikein ymmärtäneet, mikä kuolema on tahi mitä vasten kuollaan. Oli jo ehtoopäivä, kun kirkkomiehet tulivat kotiin.
Ja muori sanoi, etten menisi Aapon tykö, että herskaapi tykkää pahaa, vaan minä menin ja sanoin kauniisti, että mikä nyt neuvoksi, nyt kuollaan nälkään, että paha on tulla, vaan paha tulemattakin olla, ja että hätää ei olisi, vaan kun se Marikin joutui pois, joka meitä on auttanut... Silloin Aappo rahat väänsi käteeni ja sanoi, että olisi hän käynyt siellä meidän tykönä, vaan on ollut kiireitä lukemisia... ja että hän on kihlannut... Ei se ollut Aappo ollenkaan: puhuttelipa melkein kuin vertaistaan... Saavat hyvän papin kerrassaan ja siitä vielä pitäjät riitelevät...»
Jumalan kiitos, nyt saattaa saada viinipullon, sanoi tuo viiksisuu eletään, koska eletään ja kuollaan päivää ennen tätä. Näin sanoen lähetti hän palveliansa viiden frankin kappaleella ja tarpeellisilla neuvoilla. Tuo nuori luutnantti sai olla yksinään ajatuksinensa. Se on sentään, sanoi hän itseksensä, niinkuin isäni sanoi, viikinkiluonne, joka on ruotsalaisissa.
Kuinka muuten saataisiin perunoita sinä vuonna? Ja ellei saada perunoita, niin kuollaan nälkään, joka silloin ehkä onkin elon lorun paras loppu. Gunilla rouva puolestaan ei ollut niin millänsäkään semmoisesta kohtalosta. Hän kyllä tahtoi mielellään elää. Jumala kyllä pitäisi huolen siitä, että saataisiin perunoita.
Tässä ei kaaduta »kentälle kunnian», vaan kuollaan hirsipuussa. Kaameinta kaikista on tekijän järkähtämätön ajatusjuoksu siinä, että hän ei pidä tätä ihmeenä ollenkaan. Hän sanoo aivan yksinkertaisesti: »Hän eli niinkuin Suomen mies ja kuoli hirsipuussa.»
Tuli kevät, nietos suli mailta, Mut ei orahia vesi vienyt; Tuli kesä, rae kulki mailla, Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; Tuli syksy, kaikki ryösti halla, Rintojaan löi Paavon vaimo, lausuin: Paavo parka, kovan onnen lapsi, Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; Kova kuolo on, mut toivo turha! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Päivän Sana
Muut Etsivät