Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kolmasti hän näin petti voittajansa. Silmät pyörivät vertyneinä Hinkin päässä ja vaahtoa tuli suusta hänen raivokkaan huohottaessaan maassa. Monet ajattelivat, että hänen olisi ollut parempi kuolla kuin nousta siitä häpeästä. Neljännellä kerralla hänen täytyi kaikkien kuullen vannoa olevansa voitettu.
Maa ruskovi rinnan alla, Jo silmiä peittää yö; Mut kuolla hän viel' ei malta, Kun kesken on kaikki työ. Ja toivoen tuskissansa Hän selvähän aistelee, Kuin Ruotsin ja Suomen kansa Taas eistyen taistelee. Hän tempaa suitset ratsaan Taas säihkyvi säilän suu Ja lailla paatisen patsaan Hän selkähän istautuu.
"Jollei tämä ajatus, joka sitoo minut minun Jumalaani ja kohottaa mieltäni, jollei tämä ajatus olisi, kuinka mitätön ja kurja, kuinka vaikea ja tyhjä tämä sanan synnyttämä maailma olisi, johon he ovat kiintyneet! Jollei tämä ajatus olisi, minä saattaisin vaipua maahan ja kuolla.
Ja odota kuule me emme tahdo häntä häväistä hän saa kuolla kuin ritari, vyö ja kannustimet päällään: sillä jos hänen petoksensa on musta kuin helvetti, niin hän rohkeudessa vetää itse paholaiselle vertaa".
Metsä huokuvi muretta, Koivu lehtensä varisti, Nurmi itki, kukka kuoli Tällä paikalla pahalla. Aika kuolla on minunkin. Lausu, miekkani verinen, Syötkö syyllisen lihoa? Lausut kuulen: syöt himolla Syyllisen sydänveriä. Syytöntäkin ennen ahmit Noissa suurissa sodissa. Pulppua, punainen virta, Kuin vihainen Vuoksen aalto, Kosta vaikeat vikani! Sortuu miekkaansa.
Mutta mitä tulee siihen, jota vast'ikään sanoit, että filosofit mielellään tahtovat kuolla, niin näyttää se mielettömältä, jos vaan mitä äsken sanoimme on oikein sanottu, että, näet, jumala on se, joka meistä huolen pitää, ja että me olemme hänen omaisuuttansa; sillä että järkevimmät miehet vastohakoisuutetta jättäisivät sen suojeluksen, jonka heille antavat suojelijoista kaikkein parahimmat, itse jumalat, siinä ei ole mitään järkeä.
Petrea jatkoi: «Luettuani tahi kuultuani ihmisistä, jotka ovat saaneet elää ja työskennellä jonkun suuren aatteen hyväksi, ihmiskunnan kehityksessä, jotka ovat saaneet kärsiä ja kuolla sen puolesta, oi, silloin olen itkenyt palavasta halusta saada siten käyttää ja uhrata henkeni. Mutta oi! maailma meni menojansa minun ohitseni. Ei kukaan minua tarvinnut, eikä minua tarvittu mihinkään!»
ENKELI. Pois elinvoima silt' on: rakkaus, Totuudenhalu. Ken ne kadottaa, Hän kuolemata luokseen kiiruhtaa. BILEAM. Elääkö ilman kansaa taikka kuolla? On Moab verta niin mun verestäni Kuin Israelkin verta Mooseksen. Jos kuolee kansani, elääkö pitäis mun Sukuni raunioilla, riemuiten Siit' että totuus tappoi sukuni? Jos Herra kansani on hyljännyt, Myös pyyhkiköön mun kirjastaan hän nyt.
"Rakkaani, sinä kuolet", vaikeroi hän epätoivoissaan, "ja minä, minä olen siihen syypää". Hän syleili häntä rajusti. "Kuolenko?" huusi Camilla. "Ei. Olen niin nuori. En vielä tahdo kuolla. Tahdon elää, elää sinun kanssasi." Hän tarttui Atalarikin käsivarteen.
Salaisia ruutimiinoja kaivettiin hyljättyjen vallinsarvien juurelle. Kaikki suoritettiin ripeästi ja hiljaa. Yksi sana vaan ei tahtonut kuolla, tuo: »missä Buddenbrock on», Wrangelin ja kaupungin toivo. Myllykylän tietä piti hänen saapua, ja kirkontorniin oli asetettu vahti valkonen lippu puolitangossa. Buddenbrockin näkyessä piti lippu nostaa tangon päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät