Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Koston kovan mietti neiollensa poika nurjamieli metsätiellä: Kolmeen iltaan impyensä luokse aikonut tuo julmuri ei mennä. Työtä tehden kului ensi päivä, lauleskellen poika nuori raatoi, keveästi kuokka nousi, laski, hiki helmieli kulmillansa. Tuli toinen päivä. Laulu lakkas, kuokka unhottui ja otsa kuivi, katse kuokkijalta aina nousi yli kuusten tuonne kunnahalle, josta puiden taitse talo puunti.
Innoissaan: Paista nyt Jumalan päivä Näiden poikien poluille! Jo nyt tiedän työalani, Tarkoitukseni tajuan. Mut aseita tarvitsemme. Täss' isäni puukon tynkä. JOUKKO. Aseita, pojat, aseita! KOTRO. Tässä meillä on aseita: Kirves, kuokka, tuima tuura. Näyttäen tuuraansa: Tällä ratkon rautasalvat, Lukot luhjon, puhkon päitä!
Leikitön totuus se on, että lujaa tuo on miehelle jos hevosellekin, mukautti rovastikin. Ei se leipä lähde maasta nauramalla, sanoi isäntä ja otti kärryistä kuokan. Kuokka kädessä hän lähti kävelemään kynnökselle ja sanoi: »Nyt se alkaa meidän työmme.»
Pahan-ilkinen mies jätti jälkeensä suuren talon ja paljon tavaraa. Aina viimeiseen hengen-vetoonsa asti oli hän näet itse taloansa hallinnut, mutta nyt oli kuokka kuoleman ja kirkon rautalapio tehtävänsä tehnyt ja Helmikankaan isännälle aukaissut kaikki Kerstilän ovet, arkut ja salvot.
Suomalaisen kuokka, aura, Kyntäneet on Suomenmaan, Kasvoi vehnä taikka kaura, Maa on meidän perkamaa. Kelläs täss' ois äänen vuoro Meidän maata johdattaa? Nouse siis sä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan! Suomalainen yksin kesti Ruton, näljän aikana, Yksin miekallansa esti Vihollisen maastansa; Suomalain siis yksin käyköön Käsin ohjiin onnensa. Nouse, nouse, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan!
Taos kuokka kolmihaara, tao tuuria tusina, avaimia aika kimppu, jolla kuun kivestä päästän, päivän päästän kalliosta!" Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi miehen tarpehia; takoi tuuria tusinan, avaimia aika kimpun, kelpo kimpun keihä'itä, eikä suurta eikä pientä, takoi kerran keskoisia. Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, siitti siivet sulkinensa, levahutti lentämähän.
Pois tieltä! tässä tulee rikasta väkeä. Ilomarsi, kraatari, ilomarsi! 1:N KUOKKA. Klanetti pauhaa, joutukaamme! Kuka valittaa siellä? 2:N KUOKKA. Jotain kuulin minäkin. 1:N KUOKKA. Käydäänpäs katsomaan! MIKKO. Minä olen taittanut jalkani, viekäät minua kanttoorin luoksi! 1:N KUOKKA. Kanttoori on häissä Nummisuutarilla. Sinne kannamme sinun! MIKKO. Tuhannen tulimmaista, pitääkö minun sinne!
Suuri ompi vääryyden voima, mutta oikeuden suurempi vielä. Ja tämä on lohdutus! Mutta mitä joulupukkia tuodaan tuolta? ESKO. Olethan siinä, Mikko? 1:N KUOKKA. Kanttoorille sidottavaksi tuomme miehen; hän on murtanut jalkansa. ESKO. Vai niin, Mikko! Noh, enpä tahdo pititellä, sinä olet saanut osas. TOPIAS. Sinä juutas! Mutta olethan kaatunut vihamieheni, sentähden istu rauhassa siinä.
He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siinä, missä toisten selkäranka olisi rusahtanut poikki, siinä on heidän selkärankansa vain voimistunut. Kuokka on ollut heidän miekkansa, ja sillä he ovat valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin on tunnustanut heidän omakseen.
Lähestyy arasti seppoa. Veljeni, sinua säälin. Soisin, sättisit minua. Moittisit monipahaksi, Kauas luotasi ajaisit Niin rumasti sulle haastoin. Näinkö sorruit mun suloni, Pohjan tähti, täysi helmi, Kalevalan kaunis toivo, Suurten sulhojen ihanne Näinkö nyt manalle muutit! Nousten seisaalleen. Pois nyt kuokka! Tänne miehet! Kallis kantakaa kotihin! Tässä on rutosti käynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät