Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Elämä kulkevi kulkuaan Kuin kuoleman armoton valta Ja soittaen jättikanneltaan Se ohjaa, ohjaa taivaan, maan, Ja täyttää voimalla ilmavyön. Elon virttään vanhaa, mutta aina uutta Soittaa, soittaa jättikanteloinen Merten aavain aallokoissa, Korven aarnihongikoissa, Soittaa kuohuissa koskien, Liverryksissä lintujen, Ihmisintohimon soitimissa Kaikkialla halki ikuisuuden
Herraskartanolta ei ollut ollenkaan, ainoastaan siellä täällä talonpoikaistaloja, taikka metsän laidassa mäen rinteessä pieniä mökkiä, joiden asukkaat etehisen rapuilta tervehtivät matkustavia. Kerran, pari, kulkivat he yli kosken, jonka valkovaahtoisissa sinertävissä kuohuissa keltaiset hirret kiitivät alas.
Toverillani on luja, kankea vapa, jonka kärki kyllä on melko lailla taipunut, käyristynyt monessa tasapäätappelussa, mutta kestää yhä. Se on saanut olla mukana monessa kovassa koetuksessa sekä Tainionkosken kuohuissa että
Täällä muuttuu virran juopa kallioiseksi, ja vesi kiihtyy muutamissa ahdingoissa semmoiseen vauhtiin, että jos joku vene pääsisi Chippewayn yläpuolelta matkaan, ei mikään voisi sitä estää pieniksi pirstautumasta paljoa ennen varsinaista putousta. Aallot syökseyvät näissä kuohuissa niin peloittavalla voimalla kallioihin, että silmäyskin niihin jo tuottaa täristyksiä.
Sillä hajalle tuomitun kansani voima ei nyt ole keihäissä ja sotavaunuissa: kilpi, jolla se torjuu vihollisensa nuolia, lankku, jolla se huljuu kohtalon kuohuissa, uusi Siioni, jonka se on filistealaisia vastaan rakentanut, on kulta.
Varta vasten lähteneet tänne Oulusta saadakseen Pyhää laskea», selitti laskumies. »Se niin.» »Jo tullaan Pyhälle», uudisti laskumies huutoaan. Ei vastausta. »Taitaa olla makeampaa uni», arveli laskumies ja niin jätettiin nyt herrat rauhaan ja laskettiin koskeen. Vinhakasti syöksyy taaskin vene kuohuissa ja samaa kiirettä kulkua tekee se lopulleen kaksi penikulmaa.
Valkaistut seinät, kailot krouvikilvet! On sysimusta väri paras väri, Se kaikki toiset värit luotaan lykkää; Ei valtameren kaikki vedet pestä Voi valkeaksi luikon mustaa jalkaa, Vaikk yhtenään se kylpee kuohuissa. Sanokaa Tamoralle: mull' on ikää Omaani puoltaa, siihen tyytyköön. DEMETRIUS. Noin jalon emäntäskö aiot pettää?
Sillan alitse, poikkivuolteeseen kaikkein katseet jännittyvät. Kuohu halkee pärskähtäen, syvällä uiva puu tuskin hievahtaa laskija niinkuin permannolla. »Näittekö, näittekö? Kyllä se tiesi millainen orit kuohuissa kestää!» Pölkky kiitää, solakka vartalo kaartuu vasempaan, keksi ilmassa keinuelee. »Mutta mitä se meinaa, kun ei aijo kiveä kiertää?»
Olihan tuossa virta ja koski, tuossa mylly, tuossa punainen mökki virran reunalla ja tuolla korkeammalla toisia suurempia taloja, kaikki himmeästi hämärtyvän, kultahohteisen kevät-yön kajossa kuvastuen. Suuri jumala! Olihan se hänen kotinsa. Olihan hän kerran syntynyt tässä, kiikkunut noilla kivillä, polskinut tuon kosken kuohuissa... Ja elivätköhän tuossa töllissä vielä hänen vanhempansa...!
Mutta vähitellen kohoavat huudot uudelleen, huudot kokoutuvat yhä vahvempina, yhä lujempina, kunnes ne viimein yht'aikaa purkautuvat hurjana parahtamisena, joka tuntuu leikkelevän maita ja meriä, naisen ääni ylinnä kaikista vaikeroivasti, avuttomasti, lakkaamatta, miesten koetellessa käsin hampain pysyä kiinni haaksirikkoisessa laivassa, joka kuuluu vatkautuvan edestakaisin kuohuissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät