Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Hän vilkaisi äkkiä Petroniukseen ja vastasi Nausikaan sanoilla, lausuen ne yhdessä henkäyksessä ikäänkuin ulkoa opitun läksyn: Kunpa sa vieras et lienekään mies joutava, tyhmä... Sitten hän kääntyi ympäri ja pakeni kuin pelästynyt lintu.
Mutt' kuinka kutsua nyt tohdit sa Minua luokses' tänne tulemaan, Kun vaaris vihaa koko maailmaa Ja ihmislapsia? niin lausutaan. AINA. Se aivan oikein onpi, ettei hän Rakasta maailmata ensinkään. Vaan kunpa kysymys on milloin noista Pelastajista, silloin onpi toista. Hän silloin sanoo: pitää kiittämän.
Poika parka, jatkoi hän itsekseen katsahtaen sääliväisesti nuorukaiseen, joka ratsasti hänen sivullaan, kunpa tämä päättyisi hyvin!... Herra laamannilla on hänestä paljon murhetta: sen olen huomannut ... mitä lienevätkin sanoneet toisilleen, kun aamusella jumalanpalveluksen päätyttyä keskenänsä puhelivat; monta sanaa ei lausuttu, mutta painavia ne mahtoivat olla; sen huomasin laamannin silmistä.
Kunpa hän tulisi onnelliseksi, tuo kokematon, lapsellinen, lämminsydäminen nuori tyttö, ja kunpa hän ymmärtäisi, miten korkealle hän, Eugen, tahtoi asettaa hänet, miten paljon hän vaati vaimoltaan, mutta miten paljon hän myöskin oli valmis antamaan.
Mitä laulat pieni lintu, Pyy lehossa pyypöttelet? Kunpa tietäisit tulevan Sulhoseni vierahaksi, Sillat silkillä panisin, Sametilla suoramehet, Veralla vetelät paikat, Pahat paikat palttinalla. Tammesta tuvan tekisin, Tammiseinät seisottaisin, Tammilattiat latoisin, Tammipatsahat panisin, Luaslauan lumpehesta, Laen lahnan suomuksista.
Oi, kunpa hänen majesteettinsa olisi täällä, jotta saisin heittäytyä hänen jalkainsa juureen ja vakuuttaa hänelle, että tämä lupaus antaa hänelle Venäjän rajalla vartijan, joka ei koskaan petä, ja hänen kruunulleen ystävän, johon hän voi kaikessa luottaa.
Sitä hän ei unhottanut. Vielä pari päivää jälkeen osoitti hän isälleen kuka herra oli antanut hänellekin kättä. Kunpa nuo kaupunkilaislapset olisivat ymmärtäneet, kuinka hyvillään pieni maalaistyttö olisi ollut heidän seurastansa!
Minä pesisin laattiat, minä pyyhkisin pölyä teidän tieltänne, etteivät teidän valkoiset kätenne milloinkaan tahraantuisi, minä lämmittäisin teidän huoneenne, minä laittaisin vuoteenne, minä harjaisin päällysvaatteenne ja pesisin alusvaatteenne, minä riisuisin teidän kenkänne ja minä jälleen ne pauloittaisin, aamusta varhain ja iltaan myöhään minä teitä palvelisin, enkä itselleni mitään pyytäisi, kunpa ottaisitte minut ja minä näkisin ja oppisin ja kelpaisin hänelle.
Ihan suorastaan se meni sydämeen. »Minä kolkutan ensin hiljempaa, mutta jos ei se auta, niin minä alan kolkuttaa yhä kovemmin ja kovemmin!» Niin. Kunpa papitkin tekisivät tehtävänsä niin hartaasti ja tunnollisesti! Sakari julisti yhä voimallisemmin: »Ja jos ei kolkuttaminenkaan auta, niin minä alan kolisuttaa.» Niinpä kyllä!
Tulewalla lukukaudella hän toiwoo woiwansa tutkinnot suorittaa ja silloin meille tulee niin hywä... Se poika raukka...! Kunpa hän waan jaksaisi. Tämmöinen on lyhykäisyydessä minun elämäni kertomus ja syy tässä seisomiseeni", kertoili ja selitteli mummo. Makkonen oli koko kertomuksen ajan kuunnellut hywin tarkasti ja sanaa sanomatta katsonut mummoon katkeematta.
Päivän Sana
Muut Etsivät