Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
On kaiketi Lontoossa, toivon ma, joku Magdalena-kodin tai Turva-kodin tapainen laitos: sinne toimittakoon hän kälynsä, niin saamme olla huoleti. Niin, niin kauvan kuin hän siellä pysyy, sanoi d'Artagnan. Ah, kunniani kautta, sanoi Athos, sinä pyydät liian paljoa, d'Artagnan veikkoseni! Minä olen antanut nyt kaikki mitä minulla oli, ja nyt sanon että varastoni on lopussa.
ANTONIUS. Huomenn' aion Maall' otella ja merellä. Ma joko Jään eloon, taikka kuolleen kunniani Niin veress' uitan, että elpyy jälleen. Uljaasti taisteletko? ENOBARBUS. Lyön, ja huudan: »Kaikk' ottakaatte!» ANTONIUS. Oikein! Kutsu tänne Mun talon väkeni. Tän' yönä aulius Pidoissa vallitkoon! Sin' olit aina kelpo mies; ja sinä, Ja sinä myöskin: hyvin teitte työnne; Toverinanne oli kuninkaita.
Kuulkaas, omaisuuteni, onneni kunniani, kaikki mitä elämästäni on enää jälellä, kaikki antaisin semmoisesta hetkestä, semmoisesta yöstä! sillä tuona yönä, rouva, tuona yönä rakastitte te minua, sen vannon.
Ja mitä, olkaa niin hyvä ja selittäkää, kaunis serkku, mitä tämä tämä hyvin nuori herra on tehnyt, koska hän on ansainnut tämmöisen puolustuspuheen teiltä?» »Hän on pelastanut minun henkeni ja kunniani», sanoi Isabella punastuen häpeästä ja harmista. Qventin punastui myös harmista, mutta hyvin viisaasti tuumi mielessänsä, että harmin osoittaminen pahentaisi vain asiaa. »Vai henkenne ja kunnianne?
Emmekö syö täällä ylhäällä?» Knut nyökäytti päätään ja Katriina katosi. »Isä», Kuut alkoi vähän hämillään, kuin hän oli mennyt; »älä pane pahaksesi; mutta minun tekisi mieli jotain sanoa: Miksi sinä et mene naimisiin Katriinan kanssa?» Holt kävi tulipunaiseksi. »Ei, Knut, minä vakuutan sinulle kunniani kautta hän on todellakin kunnon ihminen.» »Juuri sen minäkin olen huomannut.
Hän oli kuin mieletön eikä enää tiennyt mitä sanoi. Ei, Ester, vielä olen elossa puolustaakseni kunniatasi. Jää tänne; tuo häväistys vaatii verta! Ei, ei, älä mene, he tappavat sinut! Minä en päästä sinua! ja hän tarttui vielä lujemmin kiinni Bertelsköldin käsivarteen. Lapsi parka, etkö siis tiedä, että minä rakastan sinua ja että sinun kunniasi on minun kunniani!
"Kunniani ja rehellisyyden tähden täytyy minun tosin tunnustaa, etten minä tätä voitonmerkkiä ole itse saavuttanut miekan terällä; vaan sitä kunniaa toki kehun omakseni, että minä sen korjasin talteen sillä neuvokkaisuudella, joka on harvalle miehelle suotu, silloin kun tulisoihdut liehuu ja miekat kalisee. Minä sen korjasin talteen, korkeasukuinen herra, ja tässä se nyt on".
Minä en sulkenut pois ajatuksistani sitä aikaa, jolloin minä jättäisin hänet vapaaksi ja hän vielä oli nuori ja kaunis, mutta hänen järkensä enemmän kypsynyt en, gentlemanit kunniani kautta!" Hänen vaatimaton ulkomuotonsa näytti kirkastavan hänen uskollisuudestansa ja jaloudestaan. Jokaisella sanalla, jonka hän lausui, oli semmoinen voima, jota ei mikään muu sulo olisi voinut sille antaa.
Oletko hullu?" huusi hämmästynyt hanskuri. "En suinkaan kiellä sitä, joka on suuri kunniani", vastasi Katri. "Minun käskystäni tuli Conachar tänne miesjoukon kanssa ja saattoi pois Klemetti-ukon, joka nyt on kaukana Vuoriston rajan takana".
NARRI. En niinkään, herraseni; huolin minä sentään jostakin; mutta, kunniani kautta, teistä en huoli; jos se on samaa kuin ett'en huoli mistään, niin soisin, että se tekisi teidät näkymättömäksi. VIOLA. Etkö sinä ole neiti Olivian narri?
Päivän Sana
Muut Etsivät