Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mun eukkon', Maija niminen, On oikein kelpo ihminen: Jos mylly joskus seisookin. Hän hyrrää sitä enemmin. On puheenparreks päätynyt, Sit' usein olen miettinyt, Se jota kovin peijataan, Hän Mylly Matiks mainitaan. Se kunniaks on myllyllen; Mun tuntee lapskin pienoinen. Ken teist' ei Mylly Mattina Eläissään olis ollunna?
SATURNINUS. Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti. TITUS. Suur' kiitos teille, valtias, ja hälle! Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet. TAMORA. Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan Ja tunnustettu roomattareksi, Mun tulee keisaria hyvään johtaa. Niin, tänään, Titus, kaikki viha sammuu, Ja mulle kunniaks se olkoon, että Sovitin teidät ystäväinne kanssa.
Ma teen kuin moni muukin, ma teen kuin te; ja vaikka yksin lyökää, niin lellityön ma heitän hellemmille ja myöskin työn. Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks on kaikkein nähden mälliä mulla kaks; vaan laiha jos se kunnia teistä ois, voin toisen mällin poskesta heittää pois.» Ja Braskiin Konow silmänsä teristää: »Mies oiva, mutta saakelin sarvipää!
MACBETH. Velvollisuus ja virka täyttäjänsä Jo palkitseepi. Vastaan suvaitkaatte Vaan ottaa työmme: kruununne ne ovat Ja valtikkanne käskyläät ja lapset; Ne tehtäväns' on tehneet, jos ne teille On kunniaks ja mieliks. DUNCAN. Tervetullut! Sua aloin istuttaa ja täyteen kukkaan Sun tahdon saattaa. Jalo Banquo, sun ei Vähemmät ansios, ja niit' ei tehdä Vähemmän tiedoks. Annas, sua halaan!
Miksi luotonen merestä Pinnalle pilaksi nousit, Kaljupääksi katsellaita, Kun et nurmena kohonna, Kuni neitonen, kukilla Meren soutajan suloksi, Kunniaks oman elosi, Tahi maannut maan omana, Venynyt veden povessa? Ellös vain mokoma moiti!
Rypistyi esiliinasi, Kun puita kannoit äidillesi. Täss' uusi sulle parempi, Mut mieles olkoon alati Ennellään sekä sydämesi. Ett'ei se enään rypistyis, Niin äidilles mä puita laitan. Jos Ressu nimeks pysähtyis, Se kunniaks vaan ilmestyis. Kas täten poistan koko haitan. Niin virkkoi. Lapset joukossa Kaikk' olivat myös samaa mieltä.
Näin puhui Flaccus ja nauraen painoi ystävän päähän orvokkiseppelen, jonk' oli Tiburin metsistä tuonut, nousi ja maljansa nosti ja Sapphon tahtihin lausui lennolla ystävän kunniaks raikkaan kaikuvan oodin. Lankesi verkkaan yö yli Esquiliaen, yli Rooman, suurina syttyi tähtien soihdut, mut yhä istui ystävät koitossa aamun ja muistojen maljoja vaihtoi. SYD
Me tahdomme henkemme, voimamme Ja lempemme, intomme, kaikkemme Kotilietemme kunniaks käyttää. Me tahdomme valhetta vastustaa Ja tuomita vilpin viekkaan. Me tahdomme, ett' yhä Suomenmaa Ylös oikeuden lippua liehuttaa Ja turvaapi hengen miekkaan. Me tahdomme veljien veljeyttä Ja yhdenvertaisuutta. Me tahdomme kansamme ehjyyttä, Me tahdomme torjua yhdessä Joka murhetta, pilveä uutta.
Tää maamme onnen vartijana jo Tyhjensi lähteit' uhkuvia monta, Nyt Meijerhoffin kurja kohtalo Myös tuntekoon sen voimaa verratonta: Sill' isänmaa ja rakkaus, ne kaks Miekallen parhaaks' olkoon kunniaks! SALLA. Ei! Rakkaus on rauhan lapsi; sen Vereksi kyllin onpi kyyneleet Aseilla kovan onnen isketyt. Ja parahin lie puolus-asehemme Tuskaimme ponnistama huokaus, Jok' avun kättä kutsuu korkealta.
Mutta Mit', Ophelia, sinuun tulee, toivon, Ett' ihanuutes on se armas aihe, Mi Hamletia hurmaa; toivon myöskin, Ett' avus hänet järjilleen taas saattaa, Molempain kunniaks. OPHELIA. Sit' itse toivon. POLONIUS. Kävele tääll', Ophelia! Nyt piiloon, Jos suvaitsette. Siit' usein soimataan, ja liian usein Se nähdään, että hurskaall' olennolla Ja hartahalla muodoll' itse pirun Makeaks teemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät