United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
GLOSTER. Vait ollen poistuisinko, vaiko teitä Kovasti moittisin, en tiedä kumpaa Mun vaatis säätyni ja teidän arvo. Jos en ma vastaa, voitte luulla, että Vait'olollansa vallanhimo taipuu Kultaiseen kuninkuuden ikeesen, Jonk' alle tahdotte mun saattaa, houkot. Jos taasen teitä moitin pyynnöstänne, Jot' uskollinen rakkautenne höystää, Niin, toisaalt', ystäviäni ma loukkaan.
Kuninkaan vanne, viitta purppurareunuksineen, oikeus istua penkissä kolme askelta lattiasta; kurjaa, kurjaa, jos se olisi kuninkaana-olemista, niin heittäisin kuninkuuden hattuunne, samoin kuin viskaan rovon kerjäläiselle. SKULE HERTTUA. Te olette tuntenut minun lapsuudesta saakka ja arvostelette minua tuolla tavalla!
Katsojain parvella mainitaan nimiä ja lausutaan arvosteluja. Tuo mustatukkainen, terhakan näköinen mies, joka istuu oikean puolen alimmalle penkille, on Paul de Cassagnac, kuuluisa sanomalehtimies ja kuninkuuden harrastaja. Hänen vieressään on muuan arkkipiispa, sininen leveä vyö kiinnittämässä mustaa kauhtanaa. Ministerien penkillä istuvat vierekkäin ulkoasiain ministeri lihava Spuller ja laiha Tirard. Tirard on viime aikoina käynyt kärsivän näköiseksi ja kovin totiseksi. Vähän vähä hieroelee hän hermostunutta otsaansa. Maanantaina olikin hänellä kuuma päivä Constansin luopumisen johdosta ja joka hetki ovat sanomalehdet olleet hänen kimpussaan.
Hänen poikansa ja seuraajansa Pipin Pieni kukisti merovingein kuninkuuden ja pani paavin suostumuksella kruunun omaan päähänsä. Sama Pipin alkoi sodan langobardilaisia vastaan, jotka olivat valloittaneet Ravennan ja nyt uhkasivat Roomaa.
Murusta kuolleen kuninkuuden tuosta Taivaaseen lensi koko valtakunnan Elämä, oikeus, uskollisuus, kaikki. Nyt Englannin ei muu kuin kynsin, hampain Tapella, raastaa, ken sais omakseen Tään ylvään vallan herrattoman kruunun. Nyt nirhatuilta majesteetin luilta Harjaansa nostaa sodan julma koira Ja sulosilmää rauhaa hampain irjuu.
He eivät tuntoani vaivaa: kuoppaan He putosivat omaan kaivamaansa. Kun suuret ottelee, ei kehnon hyvä Tulisten miekantutkaimien väliin Päätänsä pistää. HORATIO. Mikä kuningas! HAMLET. Kuin luulet, onko aikani nyt tullut? Isäni murhas, äitini hän raiskas; Hän kuninkuuden toiveet multa ryösti; Hän omaa henkeäni ansaan pyysi Noin kavalasti. Soimaisiko tunto, Jos hälle kostais käsi tää?
Ensikseen työssään väsynyttä työmiestä, joka maasta luotuine työkaluineen vaivoin raivaa maata ja voittaa sen ihmisen omaisuudeksi. Kunnioitusta herättää minussa karkea, kova, työssä väsynyt käsi, johon kuitenkin on lyöty poistamaton kuninkuuden leima, sillä tämä käsi pitelee kiertotähtemme valtikkaa.
Useinpa, meitä tuhoon vietelläkseen, Puhuvat hornan henget meille totta; Rehellisiä pikku-seikoiss' ovat, Pettääkseen suuremmissa. Serkut, kuulkaas! Kaks tosi ennustusta! Oiva johto Komeaan kuninkuuden näytelmään! Tuhansin kiitoksia, hyvät herrat! Cawdor olen.
Hän oli "jumaluuden kuva" ja vaati hiljaisuudessa huokaavilta alamaisiltaan jumalallista palvelusta. Hänen valtaansa näkyy tähän aikaan rajoittaneen, kuten muinoin Egyptin faaraojen, ainoastaan oma kuninkuuden suuruus.
»No, pyhä Yrjänä auttakoon!» lausui herttua, luoden karsaasti silmänsä Ludvigin puoleen. »Enpä tunne yhtään kuningasta yhtään aatelisherraakaan paitsi yhtä joka näin olisi häväissyt tätä jaloa tiedettä, kuninkuuden ja aatelisuuden kulmakiveä! paitsi kuningasta, joka lähetti Englannin Edvard'in luo passarin airueen valepuvussa.»