Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
»Pysyäksemme asiassa», jatkoin, »täytyy minun sanoa, että vaikka eivät teidän tunteenne olisikaan olleet yhtä tärisyttäviä kuin minun, mahtoi kuitenkin tuntua hyvin kummalliselta, että mies, joka kuuluu toiseen vuosisataan ja on jo satasen vuotta ollut näköjään kuollut, virvotetaan jälleen elämään».
SELMA. Kosijoita niin paljon, ja sinä pidät kaikki! IINA. Niin, kun en ole voinut valita vielä yhtä itselleni. Minä tahtoisin siksi näyttää niitä sinulle. Mitä sinä arvelisit ! SELMA. Vai niin. Mutta tiedätkö tuo tuntuu minusta niin kummalliselta. IINA. Onnellinen sinä, jolla vaan on yksi. Pääsit vaikeasta vaalista. Mutta sen sijaan on minulla oikein somia herrojakin. SELMA. Sinulla herroja.
Uudet olot ... uudet toimet ... uudet seurat ... uudet ... hm... Ja maisteri tunsi tuossa sydämmen alla semmoista kummallista puristusta. Hän sytytti papirossin, mutta se vaan pahensi asiata. Oikein rupesi vatsaa kivistämään, ei juuri kivistämään, mutta se tuntui vaan niin kummalliselta, ja yhä kummallisemmalta se tuntui, kuta lähemmäs tultiin kestikievaria.
Minusta tuntui hyvin kummalliselta, että hän kysyi semmoista minulta, ja minä vastasin: "ei mikään". Minä käännyin kasvoilleni, muistan, kätkeäkseni värisevää huultani, joka vastasi hänelle suuremmalla totuudella. "Davy", sanoi äitini. "Davy, lapseni!" Ei mikään hänen sanansa olisi voinut silloin koskea minuun niin paljon, kuin se, että hän nimitti minua lapseksensa.
"No, siunatkoon sieluani, hän teki itse juuri tämän muistutuksen!" vastasin minä, väitöksessäni kiinni pysyen. "Minä sanoisin tätä melkein ratkaisevaksi", muistutti Tiffey. "Minun ajatukseni on ei löydy mitään testamenttia". Tämä näytti kummalliselta minusta, mutta havaittiin, ettei löytynyt mitään testamenttia.
Helena, Jumalan sallimuksesta sinä juuri tänä hetkenä saavuit tälle paikalle. Minä rakastan sinua, Helena, rakastan koko sydämmestäni. Heti kun sinun näin, alkoi sydämmeni sykkiä ja minusta tuntui niin kummalliselta, niin , niin juuri kuin Aadamista mahtoi tuntua, kun hän unesta heräsi ja näki Eevan seisovan edessään. HELENA. Ha, ha, ha, kaikkipa sinä tiedätkin.
"No eikö tunnu kummalliselta olla täysikasvuinen?" kysyi ylioppilas pitkän äänettömyyden jälkeen. "Enpä tiedä. Minun mielestäni on niinkuin ennenkin", vastasi Aino. "Eikö ole yhtään eroitusta?" kysyi Erkki. "Ei mitään muuta kuin se, että nyt yksin hoidan taloutta", vastasi taas Aino. "Ja elämänne on muuten entisellään, samat ajatukset, samat unelmat? Ettekö ole halunneet pois kotoanne?"
Ei kukaan muu kuin juuri majisteri ja minä. Enhän voinut jättää häntä siihen yksin, vaikka kyllä muut pakenivat. Minä tartuin häneen kiinni ja niin yhdessä mentiin. Et usko, kuinka se tuntui kummalliselta. Ja sinä kuitenkin vielä olet tässä? Emmehän tietysti sentään hukkuneet niin matalaan lahteen, vaikka sitä on tosin koettu kaivaakin.
Minusta tuntuu kummalliselta, myöskin nyt, kun ajattelen, ettei hän koskaan nähnyt minua; mutta vielä kummallisemmalta tuntuu se hämärä muisto, joka minulla on ensimäisestä lapsellisesta yhteydestäni hänen valkoisen hautakivensä kanssa kirkkomaalla, ja se sanomaton sääli, jota minun oli tapa tuntea siitä, että se makasi yksinään ulkona mustassa yössä, samalla kuin pikkuinen vierashuoneemme oli lämmin ja valoisa valkeasta ja kynttilöistä ja asuntomme ovet tämä tuntui minusta välisti melkein julmalta olivat siltä teljetyt ja lukitut.
Niin kummalliselta kuin tämä kertomus kuuluikin, ilahutti se kuitenkin tuota nuorta tyttöä, joka ei suinkaan ajatellut saada Berndtsson'ia omaksensa, mutta joka kuitenkin iloitsi, ett'ei hän ollut kihloissa. Ukko Blomros oli viattomuudessansa puhunut niin paljon, että Emili varsin hyvin oli ymmärtänyt, ett'ei Berndtsson ollut unhottanut häntä ja että hän mahdollisesti rakastaisikin häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät