United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kummako siis, jos miehelle kerran juolahti mieleen yksinäisyytensä, kummako, jos maailma tuntui hänestä kolkolta, tyhjältä? Sentähden kysäsikin kellonsoittaja itseltään: "miksi minun täytyy olla yksin, vaikka veden kaloillakin sanotaan olevan kumppaninsa?"
Siihen tuli vielä lisäksi se seikka, että vuosikausia oli jo yleisenä tietona ja puheena ollut, että Marttalan rikkaan miehen ainoa poika naipi Mäkelän rikkaan isännän ainoan tyttären. Kummako se oli jos he vähän ällistyivätkin. Paljon ja kauvaksi aikaa sai tuo tapaus ihmisille puheen-ainetta.
Se oli Matin kokoinen, Mut mikä pukiks teki sen, Siit' ei nyt vielä ollut selko. Ja nytkös mytyt, tukut jo Toisensa perään saliin kulki, Yks ensin, toinen, kolmas, no, Jo taas, jo taaskin, kummako Jos ilo oikein puhkes julki! Kuin peltokanat lensimme, Lu'imme kirjoitukset kaikin. Paketin tyhjän löysimme. Mut sormus oli minulle, Ja tanssipojan Roosa saikin.
Mitä sanoi? Mitä sanoi? Että nyt ne jo tulevat! huudettiin kolmannen talon kohdalla. Mitkä? Mitkä? Laivat! Laivat! Suuret laivat! Savu näkyy! Katosi siitä kysyjäkin ikkunasta, ei joutanut sitä hakaankaan panemaan, jätti omine valtoineen remppasemaan. Vaan kummako ikkunain, kun ovetkin jäivät. Auki remahtivat joka talossa ja olivat saranoiltaan retkahtaa. Laivat tulee!
Ja hän tuli siitä niin iloiseksi, että tempasi muutamata tyttöä kädestä ja nauroi ja pyöritti häntä ympäri. Mutta tyttö suuttui... Kummako sen on juosta, jolla on niin pitkät sääret kuin vasikalla? Näittekö, kuinka hän harppasi kuin kurki ja palttoo hulmusi käsivarrella kuin siipi... Suoraan hän kyllä osaa, mutta jos ollaan hippasilla ... ota kiinni!
Ruikan emäntä oli pahoilla mielin puu-pinoistansa, jotka paloivat. Ja Liisa oli pahoillansa siitä tylyydestä, millä häntä oli kohdeltu Ruikan tanssissa. Ja Liisan äiti oli kiukussaan samasta asiasta. Kummako siis, ettei yksikään heistä ollut talkoossa. Joku tiesi senkin, että nimismies tänäpäivänä pitäisi poliisi tutkintoa tuosta halkoin palosta.
Voi kuin toiset lapset hulluttelivat ja pilkkasivat minua, kun minä muka en osannut omaa puoltanikaan pitää, kummako se oli heille, kun olivat itse vilpillisiä! Eipä niistä tullutkaan yhdestäkään kunnollista ihmistä. Kun kerran olen ruvennut kertomaan niistä oppilaitoksista, joita olen saanut nauttia, niin kerron perille asti.
Hauskaa oli maalla ollut, mutta hauskaa oli tulla kotiinkin jälleen. Turva, se oli heidän koiransa nimi, heilutteli ilosta häntäänsä ja hyppeli vasten. Kukat olivat sillä aikaa tavattomasti kasvaneet; kummako se, kun äiti niitä hoiti. Miina oli rukoustanut äidiltä parhaat Hannan kamariin ja ruukkujen ympärille hän oli laittanut sievän sievät paperikoristukset.
Linnassa näet ei ollut muonaa ennestäänkään ylen runsaalta ja wielä wähemmiksi kutistuiwat tietysti tästä lähtein joka miehelle päiwä=osaksi antettawat määrät. Kummako siis, jos jokainen joutohetkinään koetteli jos milläkin keinolla pyytää itselleen wähän lisäsärwintä.
Tästä päättivät kaikki ihmiset, että lahjoituksen oli tehnyt tuo paikkakunnassa rikkaudestaan tunnettu Ylikylän Ahonen, jolle puoli pitäjästä oli velassa. Kummako siis, jos seuraavana kesänä kiitolliset seurakuntalaiset oikein miehissä keräytyivät viimeiseen lepo-kammioon saattamaan rusthollari Heikki Ahosta. Minäkin olin haudalla. Samana päivänä haudattiin myös Uuron Kössi.