Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Sitä tunteiden hellyyttä ja hienoutta, jota nämä laulut tuovat ilmi, ei voi kylläksi ihmetellä. Kaikkien maitten lyyrillisessä kansanrunoudessa kajahtelee joku surumielinen sävel; kummako siis, että korpien keskellä asuskelevan Suomen kansan lauluihin yksinäisyyden ja kaipauksen tunne on vuodattanut vienon kaihomielisyyden? Sellaisia ovat esm. "Ohoh kullaista kotia!"
»Montakin», väitti Vimpari ja luki esimerkkejä, miten se ja sekin vaimo saa niin ja niinkin paljon ja miten muuan elättää miehensäkin, ettei sen muuta tarvitse kuin olla. »Lapsettomia ihmisiä, kummako niitten. Jaksavat tehdä.» »Et suinkaan sinäkään niin voimaton ole, ettet jaksaisi jotakin.» »Jos jaksaisinkin, niin en kerkiä.
Enkä ole syönyt moneen aikaan ... niin kummako, jos heikkoudesta menee sekaisin... Kun pääsisin selviämään taas... On niin vaikeata tämä. Niin kovin vaikeata. ANTTI. Se tuli liian äkkiä. Et saa sitä vielä tajuntaasi. SILJA. Ettäkö sinua viedään linnaan? Vangiksi?
Kummako sitten, että heitä on niin vaikea johtaa, ja että niin moni koulusta päästyään on ruumiillisesti, henkisesti ja siveellisesti rampa ja raajarikko. Opettajain syy se ei ole; he vain noudattavat vanhempain toiveita, jotka lapsiansa säästämättä ja säälimättä tuomitsevat heidät määrätyt oppijaksot suorittamaan koska muutkin lapset ovat sen suorittaneet.
Hän opetti ihmisiäkin käyttämään sitä ja erittäinkin niitä, jotka hoitivat hänen suojelemaansa karjaa, se on paimenia, josta pilli kutsuttiinkin Paimenpilliksi. Kummako se sitten on, että paimenpillin äänet kuuluvat niin ihanilta, kun niin puhdas ja hempeä henki kuin Syringin siinä elelee? Arakne eli Hämähäkki.
Mutta kohta Matti huomasi, mitenkä oli ... jänis oli katkaissut peräimen, jolla lanka oli kiinni sidottuna... Ja kummako se oli? ... ei ollut, pöllö, osannut panna peräimeksi uutta rihmaa, tietäähän sen, minkä verran vanha peräin kestää, joka on koko talven siinä mädännyt.
Kummako siis, jos ukko heti paikalla ihastuu, seisahduttaa hevosensa ja rukoileepi: »tule, neiti, korjahani!» Mutta Pohjolan neiti on viekas veitikka. Hän teeskelee itsensä aivan viattomaksi, ei ole ymmärtävinäänkään pyynnön oikeata tarkoitusta.
Tämän kertomuksen ajalta oli vielä puoli vuosisataa tuohon merkilliseen vuoteen 1789. Kummako siis, jos vielä vuonna 1739, jolloin ylimystö hallitsi Ruotsia vapauden nimessä, ylhäinen nainen, sellainen kuin kreivitär Bertelsköld, luuli tekevänsä hyvän työn, kun toimitti panetellun ja herjatun porvaristytön sopiviin naimisiin.
Mitä sillä olikaan Liisalla asiaa mennä toisen pyydyksiä syynäilemään ... ensin karistelee lunta polulle ... kummako, jos ei jänis sitten käy lankaan? ... ja sitten heittää vanhan peräimen ... jos ei sitä saa jänis katkaistuksi, niin sittenpä kumma!... Ja sinne nyt vei jänis kaulassaan hyvän langan, ja tuopikos se sen takaisin ... kyllä kai se sen sitä varten ottikin!...
"Voi! jos vielä kerran saisi nähdä tuota samaista Jerikoa", huudahti tyttö ja näytti itsekin säikähtävin sitä vienoutta ja kaipioa, joka hänen äänessänsä ilmestyi. Hetkisen ihmetteli Loviisa, miksi hänellä kyyneleet oli silmissä, mutta päätti heti: "kummako on, jos ne joskus pihahtavatkin esiin, kun äitikin on ollut niin sairaana ja Kalle sitten "
Päivän Sana
Muut Etsivät