United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, hän käänteli muka tyhjiä taskujaan ... sanoi kuluvan itseltään kaikki omaan elantoon: hänen täytyi nyt ottaa kaksi kisälliä vastatehtyyn verstaaseensa. Tuolla oli verstas tontin kulmassa; tämä mies tässä oli sen rakentanut: peltiseppä osoitti vierastaan. Viime aikoina olikin Sakris kuullut täältäpäin vasaran ja kirveen mälskettä.
Seisoskelin juuri torin kuhisevimmassa kulmassa ja kuuntelin, kuinka vanha Leppänen, se iänikuinen viisujen kauppias ja entinen sotamies, lauloi ja myyskenteli laulujaan, lauloi ja myyskenteli, myyskenteli ja lauloi. Paljon hän lauluja osasi, kaikki taisi nuotilleen laulaa, vaikka mitä olisit kysynyt.
He katsoivat tarkemmin naista ja huomasivat, että se oli rouva Sorvi. Hyvää iltaa! tervehti tämä, hilpeästi kätensä ojentaen. Hyvä, että tulitte. Ei tiedä, kuinka kauan tuo miesroikale olisi muuten minua ahdistanut. Niin, hymyili Soisalo. Hän näytti hiukan itsepintaiselta rakastajalta. Asutteko täälläpäin muuten? Kyllä, vastasi rouva Sorvi. Tuolla Albertinkadun kulmassa.
Nämä ovat onnettomia spitaali-tautisia, katujen kulmissa kurjissa teltoissa asuvaisia. Niiden kohtalo on kurjempi, kuin ajatella voi. Samalla kuin heidän vaimonsa käärii kipeitä lapsiaan likaisiin ryysyihin, istuu mies kamala lapsi sylissään kadun kulmassa, kulkevilta lahjoja kerjäten. Aurinko kun vähän aikaa on valaissut näitä kurjia näkyjä, alkaa kaupunki vähitellen herätä.
Mutta Knut, joka ei muuten koskaan polttanut piippua, oli salaisesti rakastunut uunin kulmassa oleviin kömpelöihin möhkäleihin sikari muistutti häntä ravintolaelämästä ja rautatiematkoista eikä soveltunut hänen mielentilaansa. »Pietari», sanoi maakauppias äkkiä, »minä luulen, että sinä voitat! Hannan puusta tulee sittenkin paras.» Pietari hypähti ylös. »Tiesinhän minä sen. Ha, ha, ha!
Hän kulki isoa, suoraa tietä vielä lehdettömän lehmuskujanteen kautta, ja sattumalta hän kohtasi siellä kasvatusisänsä, joka pahoillaan ja suruisena palasi kaupungista. Tule, sanoi kasvitarhantirehtööri, minulla on sinulle jotakin sanomista. Paul seurasi häntä, ja he astuivat työhuoneeseen, joka oli rakennuksen kulmassa puutarhaan päin.
Pääkadun kulmassa laittivat muutamat työmiehet kaasu-putkia ja olivat sytyttäneet ison valkean hiilipannuun, jonka ympärillä joukko ryysyisiä miehiä ja poikia oli koossa, lämmittäen käsiänsä ja ihastuksesta vilkuttaen silmiänsä liekin edessä. Vesi, joka oli vuotanut käyttämättä jääneestä pumpusta, hyytyi yhtäkkiä ja muuttui kolkoksi jääksi.
En minä tiedä. Minä luulin hänen olevan kotona. Ei hän kotona ole. Minne hän sitten on mennyt? Kuka tietää missä se juoksee. Kyllä hän minun kanssani läksi tunti sitten kotoa, kun äiti käski hänen mennä leipää ostamaan. Mutta Robertinkadun kulmassa hän minusta erosi. Minä menin kotiin ja hän meni kaupungille. Missä se tyttö sitten on! Sehän on merkillistä.
Ulos vaan ajettiin junasta, ja siinä sitä seistiin pimeässä muutaman kadun kulmassa. Turhaan odottelimme mitään "agenttia". Miehissä kokosimme kaiken kielitaitomme ja läksimme asemalta tiedustelemaan, milloinka laiva lähtee Victoriaan ja mistä päin se lähtee. Monesta aikaa tapasimme täällä oikein Suomen mallisia virkamiehiä sellaisia, jotka eivät tietäneet mitään.
Hänen takaansa tuli muita nauravia miehen kasvoja näkyviin ja eräässä sohvan kulmassa vanhan herran vieressä istui herra Claudius... Kaiken sen huomasin minä yhdellä silmäyksellä. Koko ruumiini vapisi; sekä häpeän että vihan kyyneleet nousivat silmiini. Silloin tarttui kaksi viileätä kättä käsivarsiini ja veti ne kasvoistani. Herra Claudius oli hypähtänyt ylös ja seisoi minun vieressäni.