Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoamasta ei manattu. Kuva. Mun huonehessani seinäll' on yks kuva halpa ja koruton, se siinä ollut on monta vuotta, ja aina ihaelen ma tuota. En tiedä mi siinä viehättää, lumenko peittämä harmaa pää, vai surun uurtamat vaot nuoko, vai silmän lempeä tuike tuoko.
Sitä tunteiden hellyyttä ja hienoutta, jota nämä laulut tuovat ilmi, ei voi kylläksi ihmetellä. Kaikkien maitten lyyrillisessä kansanrunoudessa kajahtelee joku surumielinen sävel; kummako siis, että korpien keskellä asuskelevan Suomen kansan lauluihin yksinäisyyden ja kaipauksen tunne on vuodattanut vienon kaihomielisyyden? Sellaisia ovat esm. "Ohoh kullaista kotia!"
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Mitä paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen." Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! Ei kumota kulta kuuna, paista päivänä hopea."
Kylves taatto kylläseksi, Valelete valkiaksi!" Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa. "Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?" "Sitä sirkka sirkottelen, Sitä laulan pieni lintu: Kuului huuhunta kylältä."
Sanottihin tääll' olevan, Tätä neittä tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytärtä, Kuusi kullaista tupoa, Viisi viinikellaria; Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä, Joka tynnyri olutta, Täynnä otraista olutta.
Joilla seison seinävieret, Asun ikkunan alukset, Kunnes viihtyisi vihaiset, Asettuisi ankaraiset, Vaipuisi humalahurjat, Viinarallit raukiaisi. Ohoh kullaista kotia! Lämmin paita liinainenki Oman äitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan tekemä. Lämmin on emosen sauna Ilman löylyn lyömättäki; Kylmäpä kyläinen sauna, Vaikka löyly lyötäköhön.
Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä, mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä. Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehestä, pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen. Muut tuota pahoin pelästyi, ei pelästy Ilmarinen. Siitä seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa, takoi yön levähtämättä, päivän pouahuttamatta.
Syötä kullaista kuloa, hope'ista heinän päätä heraisista hettehistä, läikkyvistä lähtehistä, koskilta kohisevilta, jokiloilta juoksevilta, kultaisilta kunnahilta, hope'isilta ahoilta!
Varsa ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä, harja kulta, pää hopea, kaikki vaskesta kaviot. Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen. Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siitä seppo Ilmarinen varsan työntävi tulehen. Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
"Etsin kullaista kotia, löysin suitsevat kypenet." Räikkö pirttinsä ovella kalpeana, kelmeänä. "Mitä katsot kuoma kulta?" "Katselen veristä veistä, liekö veikon, liekö langon." Räikön poika portahalla itkeä vetistelevi. "Mitä itket poika parka?" "Itken orhia iloista, löysin tiuvun tien ohesta." Piili Räikkö pirttihinsä, elkes ukset, sulki salvat, istui pankkonsa perälle. "Mitä tyttöni murehit?"
Päivän Sana
Muut Etsivät