United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan, raukka, rannat kiertämähän, vaivainen, vaeltamahan aina ouoillen oville, veräjille vierahille, lapset raukan rannikolle, vaivaiset kylän varahan... "Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja; ei ole minulla monta sanan armon antajata, suin sulin puhelijata, kiukahalle käskijätä satehesta saatuani, kylmästä kyhättyäni hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa.
Suden luola ei sun kodiksesi tullut eikä meren syvyys. Synnyit ihmiskarkelossa kultaisessa kulkemahan. Veli, sisar, joka vielä maamme tähtösellä taivallat, lyhyt elon tie on, ilta joutuu, leppeä ja kiitollinen sentään oo. Taistele, kun taisto käy, kun lepo on, niin leiki.
Noin se kuuhut lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Aaamulla alenemahan, Illalla ylenemähän, Yksin öillä kulkemahan, Pakkasella paistamahan." Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Päivä vastahan tulevi, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"
Minä mielellä hyvällä Läksin kohta kulkemahan, Mattson luokse marssimahan. Siellä Matti mahtavasti Heti ompelun opetti, Antoi konstin kohastansa, Että leikata levyjä, Pitkin poikin piirustella. Sieltä taaskin tallustelin Isän luoks' ilolla mielin, Opin saatua oivallisen Kaikin paikoin kallohoni. Sitten vietin viisi vuotta Isän luona istuskellen, Vaattehia valmistellen.
Kiitä ketä tahdot sinä! Jesusta mä kiittelen, Herran armost' iloitsen. Armo tekee eläväksi Hengellisen vaivaisen; Henki tekee väkeväksi Kulkemahan taivaasen. Kulje kusta tahdot sinä! Minulla on uskon tie, Jota Pyhä Henki vie. Kun Hän johtaja on mulla, Läpi mailman osaan noin, Taivaalliseen majaan tulla Eloon autuaasen voin. Kuolo kulloin tahdot sinä! He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaiksi.
Köyhä ja rikas vouti. "Minä, minä köyhä vouti, Maan möin, senki söin, Itse jouvuin kulkemahan. Tytär varrelle valuvi, Toinen miehelle menevi, Ei oo sukkoa sukua, Eikä lakkia lajia, Eikä halvinta hametta, Paitoa pahintakana; Lehmä kaatui, lammas kuoli, Kuoli lampahan karitsa."
Kirkon katsoja kavala, Kirkon vahti varsin viisas, Tuopa vasten vastaeli, Sanoin laati, noin saneli: »Sitä soivat kirkon kellot, Parkuvat papin pasunat, Ken viimein kävi vihillä, Pariskunsin pappilassa, Kohta tuonne kaimatahan, Alla nurmen nukkumahan». Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänsi päätä, Läksi eelle kulkemahan.
Sain ma kurja kulkemahan, Raukka rannat kiertämähän, Vaivainen vaeltamahan; Jouvuin kylmähän kylähän, Rautaisehen rahva'asen Lapset raukan rannikolla, Keion mieron kierrännässä, Vaivaisen kylävarassa. Tuulet kurjalla tupana, Saunana vesisatehet; Mont' on tuulta tuulevata, Monta saapoa saetta, Päälle lapsen armottoman, Vaattoman vaimon päälle, Näillä ouoilla ovilla, Kyläsillä kynnyksillä.
Selvä käskysi on meillä Kulkemahan rauhan teillä. Suo, ett' arkiona aina Sielu on kuin sunnuntaina Täytettynä Hengelläsi, Kuten Sinun templissäsi! Suo mun elinaikanani Pitää huolta sielustani! Uskoin, toivoin auta vielä Kulkemaan mua taivaan tiellä! Uskovistas vaari ota, Kunnes päättyy synnin sota! Hän rakasti meitä ensin. Mitä siis nyt puuttuu?
Kuippana metsän kuningas, Havuhippa, halliparta, Metsän ehtoinen emäntä, Metsän armas antimuori, Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Kultaisehen kuppisehen, Hopeisehen hohtimehen! Aja vilja vikkelästi, Metsän karja kapperasti, Rakettuihin rautoihini, Tiettyihin teräksihini!