Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Vastenmielinen lahja on arvoton lahja. Sitä antaessa ei ole omatunto hyvä, eikä lahjan saajan kanssa voi iloita lahjasta. Itseltänsä poistaa puhtaimman ilon. Lemmettömät ja haluttomat lahjat ovat tuoksuttomia ja värittömiä kukkia. Nurjalla mielellä annettu lahja on oikeastaan ristinriidassa itsensä kanssa. Mutta kuinka voi päästä iloiseen lahjoittamiseen?
Surullinen, epävakainen, kalvava katumus asui jokaisessa kasvojen piirteessä, jotka olivat kuin kauneuden kuihtuneita kukkia. Manlius tunsi hänet Glyceriaksi. Hänen verensä tulvasi kuohuen aivoihin, hänen kätensä pusersi miekan kahvaa.
Sinä, Sere, olet sievä metsän tyttö tylleröinen, joka pihlaja- ja tuomivaaroja kesän pitkän vaellat, kukkia poimit, riehakoiten tuulen löyhkässä ja lehtien suhinassa, sinä mun kultani. Sere. Oletpa oikea lipo-Simo. Vaan virkapas itsestäsi sana! Simo.
Minua enemmän huvittaa tämän omituisen paikan nykyiset olot, ja eräänä aamuna varsin varhain kävin torilla katselemassa kuinka Indianit koristivat kauppapuotiansa. Olkoon heillä myytävänä mitä tahansa, aina he koristelevat puotiaan viheriäisillä puun oksilla ja kukilla. Hedelmiä heillä on myytävänä kopissa, ja hedelmät pannaan pohjaan ja päällä on hyvänhajuisia kukkia.
Vasemmalle hänestä häilyivät ohrat turpeina ja rikkaina, vilja ulottui jo melkein hänen olkapäähän. Perunan varret rehoittivat, niin kuin pienet pensaat alkain juuri kukkia. Kullan kiiltävässä naurismaassa kuului uinailevaa surinaa ja hunajaa kantavat mehiläiset lensivät ohitse talon kupukkoihin.
HUOTARI. Samako morsian niillä? KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet! OTERMA. Sinä valehtelet! HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan! TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota. Sinä saat. Ota sinä. HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään. Kaikellaisia kukkia kasvaa, vaan sinisiä vähä. En ole saanut kaualle aikaa kultani silmiä nähä.
Kukkia min katselevat, Senpä taivon enkeliä; Minkä mettä maistelevat, Senp' on autuus sielussansa. Vieläkö on urhoutta Suomalaisen suonissa? Saiko suku raikkautta, Saiko miehet miehuutta, Niinkuin oli isiemme Rinnan alla urhous: Armahalle Isänmaalle Kuolema tai vapaus! Katso, kuinka sankaruutta Sukusi vaan kuvailee! Muista vielä muinoisuutta, Siellä kuva loistelee!
Kuinka toisenlaista, kuin illalla Markuksen torilla! Akkunain edessä riippui repaleisia pesuvaatteita; ei missään näe kukkia eikä akkuuaverhoja. Kapeat solukat olivat puhdistamattomat; likaa ja romua oli kaikkialla; kalpeita, laihoja ja resuisia lapsia leikki siellä sekasorrossa. Yhtä vaaleita ja laihoja ovat myös ne ihmiset, jotka näissä kosteissa ja pimeissä asunnoissa asuvat.
Valériellä oli kaunis leninki keveästä kankaasta, jossa oli pieniä keltaisia kukkia; tytär Reine, jonka hän mielellään puki keikailevampaan pukuun, oli puettuna siniseen musliiniin. Ja aamiainenkin oli liiaksi rikas: munia, kalaa, kotletteja ja sparrista. He rupesivat heti puhumaan Janvillestä. "Vai niin, teidän lapsenne voivat hyvin? Oi, miten suloisia ne ovat! Ja te viihdytte maalla?
Tuli tumman Tuonelan herra myös mökkihin laulajan, ja laulaja silmänsä nosti: Mitä täältä sä tahdotkaan? Ei tääll' ole kukkia kevään, ei toukoja, toivojakaan, tääll' asuvi tuska ja nälkä ja kurjuus ja köyhyys vaan. Ei mull' ole äitiä, isää, ei armasta, ystävää, ja maa, jota lemmin ja lauloin, mua kiljuen kivittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät