Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kuivattuja kukkia oli siellä täällä lehtien välissä, joihin oli kirjoitettu muistutuksia täysin sujuvalla latinankielellä. Reseptejä, talouden pitoa ja asioita koskevia muistutuksia, mietteitä sekä erityisiä alettuja kirjeen malleja vaihteli siinä.
"Mutta sinä olet näen sen paremmin kauniista otsastasi kuin sillä olevasta kultarenkaasta sinä olet Totila, goottien kuningas, jota kutsutaan ilokuninkaaksi. "Tässä on sinulle ja kauniille morsiamellesi kukkia kuulin, että tänään vietetään kihlajaisjuhlaanne Gotolla ei ole muuta antaa. Poimin ne viimeisen puiston läpi kulkiessani.
Jalat eivät tietysti pääse varttumaan ahtaassa rautakengässä. Tästä on se etu, että neitoset eivät voi varastella kukkia hautausmailta, eivät kykene keikkumaan peilin edessä, ei houkuttelemaan konvehtia puotipojilta eikä kummittelemaan kaupungin puistoissa. Sotamiehet saavat kävellä yksinään ja yksin kuunnella torvisoittoa.
Täti tuli aina vähän päästä luettamaan, ja jos ei osannut, niin hän sanoi, että täytyy pitää ajatuksensa koossa eikä antaa niiden muualla kulkea, mutta ei sitä tahtonut kuitenkaan sen paremmin oppia. Sitten vasta sai mennä ulos pihalle, vaikka se oli hyvin pieni ja ahdas, ja keskellä oli pyöreä penkki, jossa oli keltaisia ja punaisia kukkia.
Siitä ajasta on kukkia ja makeisia satamalla sadellut ympärilläni, ja joka päivä olemme tulleet aina ystävällisempään suhteesen toisiemme kanssa. Lemminkö häntä todella? En laisinkaan. Totta puhuakseni, armas ystäväni, en tahdo salata tuota kauhistuttavaa totuutta, ett'en viitsisi koskaan häntä ajatellakaan, ell'ei hän olisi niin rikas.
Niityt olivat vielä kukkia täynnä, sillä ei viikate ollut vielä tullut niitä niittämään; sillä kukkaroheinä ei kilissyt vielä, sillä kun kukkaroheinä kilisee, niin silloin täytyy niityt niittää ja kukkien kaatua.
Talon piha oli myös kaunis kuin paratiisi; siellä kasvoi poppelipuita, myrttipensaita ja kaikenlaisia kauniita kukkia, sekä sen keskellä oli upea vesisäiliö, jossa uiskenteli n.k. kultakaloja. Kaupunki on luonnon ihanalla paikalla matalahkolla ylängöllä, siinä missä Maritza, Tundscha ja Bergaz virrat yhtyvät, jotka sitte Maritza-virran nimellä purkavat vetensä Arkipelagiin.
Ehdotus miellytti hilpeää poikaa, mutta vain vähäksi aikaa. Nypittyään irti joukon kasveja, joita hän ei tuntenut, alkoi hän taas nakella pois niitä, joilla ei ollut kauniita kukkia, arvellen, ettei Linnaeus itsekään tuntenut kaikkia rikkaruohoja.
»Tule», natsarealainen virkkoi huomatessaan sanojensa vaikutuksen, »tule siihen hiljaiseen paikkaan, johon me kokoonnumme me harvat valitut. Kuuntele siellä rukouksiamme, vakuuttaudu katuvien kyyneleittemme suoruudesta, ota osaa yksinkertaiseen uhriimme se ei ole teuraseläimiä ja kukkaköynnöksiä, vaan se on sydämen alttarilla esitettyjä hurskaita ajatuksia. Kukat, joita me uhraamme, ovat lakastumattomia ne kukkivat vielä silloinkin, kun meitä ei enää ole; niin, ne seuraavat meitä haudan tuolle puolelle, ne puhkeavat uuteen kukkaan taivaassa jalkojemme juureen, niiden ikuinen tuoksu ihastuttaa meitä, sillä ne ovat hengen kukkia; ne uhrit ovat voitettuja kiusauksia ja kaduttuja rikkomuksia. Tule, ah, tule!
Seisahtipa tuosta matami Manon erään kojun kohdalle ja sanoi: "Katsos, Mariettaseni, katsos tuota kaunista ruukkua! Kuningattaren ei huolisi hävetä nostaessaan semmoista huulillensa. Katseles nyt vaan; laita on kiiltävää kultaa, ja puutarhassa ei ole ikinä ollut kauniimpia kukkia kuin siinä, ja kumminkin ne ovat vaan maalattuja. Entäs keskellä sitten! Siihen on kuvattu paratiisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät