United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan hän tuijotti lapsen tarjoamaan lahjaan, katsahti sitten Anttiin, joka niin hämillänsä, niin rukoilevaisena seisoi hänen edessään; hän loi sitten silmänsä Mikkoon ja ojensi vihdoin kätensä kukkaroa kohti. "Suuri kiitos", virkkoi hän. Hän pani kukkaron polvilleen, katseli sitä liikuttamatta kauan aikaa ja hyrähti viimein valtavaan itkuun. Miksi?
Kylläpä tämä on korea... Tässähän on ... yksi ... kaksi ... kuusi... yhdeksän ... kaksitoista eriväristä tilkkua... Ei noin kaunisväristä kukkaroa ole vielä saanut kukaan poika... Tule nyt, istutaan vaikka tähän ison jyväsäkin päälle ja katsotaan tätä myllyä... No istuhan tähän. No. Niin... Katsohan nyt tätä myllyä... Eikö tää ole hyvä mylly? On.
Toisen kerran komensi kenraali pysähtymään ja tuomaan luoksensa vapisevan oppaan. Roisto, karjaisi Bertelsköld, sinä olet pettänyt meidät. Valitse toinen tai toinen! Ja toisessa kädessään kilisteli hän tukaateilla täytettyä kukkaroa, toisella osoitti hän hirttonuoraa. Opas itki ja rukoili armoa. Turhaan. Kreivi pysyi järkähtämätönnä.
Ei siellä ollut mitään kukkaroa.. Tämä näyttää kumminkin hyvin kummalliselta. Henrikson. Ei, minä selitän asian... Nähkääs, minä jätin kelloni kelloseppään ... mutta kun kello oli rikki eikä ollut vedetty ... se tahtoo sanoa: avain oli kukkarossa, se sopi kelloon... Mutta kelloseppä otti sekä kukkaron... Ei, kun kellon... Ei... Niin, niin, kellon hän otti... Se on harvinainen kello... Heinonen.
Sillä siellä, missä vallitsee yhdenvertaisuus, ovat valtiolliset neuvottelut vähemmän kiivaita, ja samalla hallituksen on helpompi kantaa veroja y. m. maksuja. Suuri ja mahtava aatelisto lisää hallitsijan majesteettia, mutta vähentää hänen valtaansa, sekä pitää vireillä elämää ja innostusta kansassa, mutta toiselta puolen hoikentaa sen kukkaroa.
Näin sanoen hän heitti kolme kukkaroa, täynnä hopearahoja, luultavasti arvoltaan kolme tai neljäsataa riksiä, väkijoukon keskeen. Hurraahuudot eivät tahtoneet loppua, joukko repaleisia hattuja lensi ilmaan, ja jos puhuja olisi seisonut tuolla alhaalla, olisi häntä varmaankin kannettu riemusaatossa pitkin katuja. Kapakkaan!
Siellä istui viinihuoneessa viisi tai kuusi ylhäistä vierasta herraa, tämä herra maaneuvos heidän mukanaan, ja ovi sulettiin jälestäni ja minua alettiin kuulustella... Mieluimmin olisin ainoastaan itkenyt enkä tehnyt muuta mitään, mutta sitten rohkaisin mieleni ja arvelin, että isälläni oli tapana juoda enemmän kuin janottikaan, ja hän kai oli nähnyt pahaa unta... Mutta silloin näyttivät he minulle kukkaroa, jonka he olivat ottaneet häneltä pois.