Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Sanokaa minulle, tohtori Rank kaikki, joilla on virkoja osakepankissa, tulevat siis nyt Torvaldin käskyn-alaisiksi? Rank. Sekö se mielestänne on niin sanomattoman hauskaa? Olkoon se minun asiani! Rank. Kas, kas konfehteja. Minä luulin sitä kielletyksi tavaraksi täällä. Nora. Niin, mutta nämä on Kristiina antanut minulle. Rouva Linde. Kuinka? Minä ? Nora. No, no, no; älä hämmästy.
Herra Jumala! Jos hänenkin tyttönsä kulkisi vielä noin kuin Kristiina ja sitten vielä joku nauraisi niinkuin hänkin nauroi! »Niin, rukoilla niidenkin edestä, jotka meille pahaa tekevät», lausui Latun emäntä. »Niin on käsky. Mutta kaukana on meistä tällainen lähimmäisen rakkaus, kun sorretutkin sortavat toisiaan. Miten voimme sitten rakkautta odottaa niiltä, jotka meitä sortavat?»
Kristiina oli nuori, hänen povessansa tykytti, vaikk'ei hän itse tahtonut myöntää sitä, naisen sydän, näin lämpöiset kiitoslauseet niin vanhalta ja arvokkaalta sotilaalta vaikuttivat hänen sydämessänsä mielihyvää nuorta kapteenia kohtaan. Mutta hän salasi tämän tunteensa Kristiina kuningatar olikin teeskentelemis-taidossa täydellinen mestari ja oli välinpitämätön olevinansa.
"Mutta tullakseni toiseen asiaan," sanoi Kristiina, ja ojensi kätensä ottaaksensa muutamia pöydällä olevia asiakirjoja; "tilojenne lahjoituskirjeet ovat valmiina, ja minä olen omakätisesti kirjoittanut niiden alle". Hän antoi ne kapteenille, joka astui esiin niitä vastaanottamaan.
"Mitä sinä sanoit?" huudahti Selma. "Huikentelevaisuutta halveksitaan aina", jatkoi Eeli; "kun hän siis oli halveksinut jonkun ajan, äkkäsi hän että maailma on naisia täynnänsä; rupesi niin tähtäämään ympärillensä, ja näki Kristiina Kaposen, jonka niskaa jo painaa kahdeksankolmatta vuotta.
Muutamien vuosien kuluttua putoo Englanti käsiimme kuin kypsynyt hedelmä; Ruotsi, joka vielä ylpeilee muinoisista voitoistaan, pakoitetaan tekemään samalla lailla. Tämä saavutetaan siten, että uusi hallitsijasuku astuu Ruotsin valtaistuimelle. Kristiina, kuningas Kustaan tytär... On yhdeksänvuotias lapsi ja sen lisäksi nainen.
Nyt ei minun huoli istua tässä yksinäni ikävissäni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmiäsi eikä pieniä, hienoja kätösiäsi Sepä oli ikävätä. Helmer. Visiiteillä kävijöille minä en ole kotona; muista se. Nora. Anna hänen tulla sisään. Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini? Sisäpiika. Niin, hän meni sinne. Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää. Nora. Kristiina!
Sinäkös se todellakin olet? Rouva Linde. Niin, minä se olen. Nora. Kristiina! Ja minä kun en alussa tuntenut sinua! Vaan miten minä olisin voinutkaan Kuinka sinä olet muuttunut, Kristiina! Rouva Linde. Niin, muuttunut olen kyllä. Yhdeksän kymmenen pitkää vuotta Nora. Onko niin pitkä aika jo kulunut siitä kun viimein näimme toinen toisemme? Niin, niinpä taitaa olla.
"Kuollut, ei, vaan ihkasen elävänä täällä!" vastasi portinvartija. "Oletko mielipuoli! Mitä kuningattarella olisi täällä tekemistä?" vastasi Jakobsson. "Hän on kysynyt kapteeni Stålsköld'iä. Mutta hiljaa! Hän tulee." Hän aukaisi oven ja sisään astui kuningatar Kristiina armollinen hymy huulilla ja talven puna poskilla.
Eikä ollut kellään halua sananvaihtoon. Jälkeenpäin on täti Kristiina kertonut, että hänestä niinä päivinä, kun pyrittiin poispäin Pyhäjärven pappilasta, tuntui siltä, kuin hän olisi joka virstalla painautunut yhä synkkenevään korpeen, jonne muistot siitä, mitä oli puhuttu ja saatu kuulla, soivat hänen mielessään kuin yhä heikkenevät äänet asutuilta mailta ja viimein ikäänkuin kokonaan vaikenivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät