Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Georg jäi miettiväisenä paikalle. Koko nukkumisen halu oli kuin pois puhallettu. "No, nuori herra", sanoi vanha Kristiina, "kuinka on, ettekö aio seurata pastorin neuvoa? Tulkaa, vuoteenne on hyvästi hajotettu ja ravisteltu, ja väsynyt mahdatte ollakin." Georg pudisti päätään. "En ole vielä unissani", vastasi hän, "ja sillaikaa kun te odotatte pastoria, niin jutelkaamme vielä vähän."
Rouva Linde. Niin, vaan semmoisissa tiloissa on ainakin suuri onni, kun rahoja on olemassa. Nora. Niin, tahdon sanoa sen sinulle, me saimme rahat isältä. Rouva Linde. Vai häneltä. Se oli juuri siihen aikaan kun isäsi kuoli, jos oikein muistan. Nora. Niin, Kristiina, se oli juuri siihen aikaan. Ja ajatteles sitä, minä en voinut lähteä hänen luoksensa hoitamaan häntä.
Nyt sekin seikka, josta Fleming oli puhunut, äkkiä selkeni kapteenille, sillä hän ei enää epäillyt, että paroni Gyllenström juuri oli tuo kuningattaren mahtava neuvon-antaja, joka oli kokenut tehdä häntä hallitsijattarensa silmissä kapinoitsijain liittolaiseksi. Kuningattaren viittauksesta lähti nyt kapteenin opaskin huoneesta pois. Kristiina oli silminnähtävästi pahalla tuulella.
Kristiina kuningatar, vaikk'ei muutoin kärsinytkään vastansanomista, ei kuitenkaan koskaan ollut sanan oikeassa merkityksessä tyrannillinen. Sen näytti hän tässäkin vähäpätöisessä kohdassa, sillä hän vastasi: "Se on totta, everstiluutnantti! Ihminen, mahtavinkin, on kaikista ponnistuksistansa huolimatta asianhaarojen orja.
Everstiluutnantti odotti hiukan levottomasti, mitä hänen rohkeutensa vaikuttaisi kuningattaressa, ja mitä siitä hänelle seuraisi. Kristiina katsoikin häntä pitkään, ensin vakavasti, sitten hymyillen, ja vihdoin purskahti hän sydämelliseen nauruun.
Se kummahan tuo onkin, joka nyt on tapahtuva. Rouva Linde. Se kummako? Nora. Niin, se kumma. Mutta se on niin kauheata, Kristiina; se ei saa tapahtua, ei millään muotoa ikinä. Rouva Linde. Minä menen paikalla Krogstad'in puheille. Nora.
Tiedätkös sitten pistäyn hetkeksi tänne katsomaan, miltä näytät koristeissasi. Vaan olenpa kokonaan unohtanut sanoa sinulle kiitoksia eilisestä hauskasta illasta. Olisitpa tullut vähää aikaisemmin kaupunkiin, Kristiina. Niin, Torvald osaa kyllä laittaa kotimme oikein hauskaksi ja sieväksi. Rouva Linde. Et suinkaan sinä ole vähemmin taitava; suottako olisit isäsi tytär.
"Vai olette tekin köyhä, rakas nuori herraseni?" kysyi Kristiina osaa-ottavasti. "No, sitten vasta minua oikein ilahuttaa, että sallimus teidän kulkunne on meidän taloomme ohjannut. Mutta menkäähän jo levolle. Teidän nukkuessa kirjoitan kirjeen lankomiehelleni, että te olette minun suosiossani.
"Mikä vielä painamaton, kuolematon neron tuote tuo on, jota tarkastatte, luutnantti von D ?" kysyi Kristiina uteliaisuudella, jota, kuten tiedetään, hänessä oli sangen runsas määrä. Hämmästyen kuningattaren odottamattomasta siellä käynnistä pani luutnantti käsikirjoituksen syrjään ja vastasi punastuen: "Teidän Majesteettinne!
Toivoin, että Kristiina tädin kuoltua jälleen olisin tullut lähemmä tätiäni, mutta se toivo petti. Suhde pysyi sellaisena, miksi se kerran oli muuttunut. Tulin vain tädille entistä tarpeellisemmaksi, kun hänellä ei enää ollut muuta seuraa. Vähän toista vuotta on täten kulunut. Ulkonaisesti on kaikki entisellään. Entä sisäisesti?
Päivän Sana
Muut Etsivät