Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Esiripun noustessa tanssitaan polskaa; Teemu pelaa. Kas niin! Nuoret, iloitkaat ja vanhat hauskasti nuorten iloa katselkaat, tai, jos mieli tekee, niin olkoon menneeksi, antakaat polvenne letkua myös. Tämä on Jaakon ja Kreetan kunnianpäivä, tämä kirkas elokuun päivä. Ampukaat, pojat, mutta ampukaat hiljaa. Ei! Ampukaat, että huone jyskyy ja sydän rinnassa leiskahtelee!
No, olkoon menneeksi, soronoo, myönsi Matti. Tulkaa saattamaan mulli meille, saatte rahat, toimitti teurastaja. Ja nyt piti Matin lähteä, hän jo irroitti marhamintaa ratasten perälaudasta, ja rupesi hinaamaan Kailua perässänsä. Mutta nytpä välkähti Kreetan silmä, joka tavallisesti oli niin välinpitämätön ja unelias.
Te voitte tappaa minut, herra, minä en ole sanonut sitä. Kuningas nousi ylös. Olihan hän vasta poikanen vain. Hän tahtoi tekeytyä rauhalliseksi ja hyvin kylmäksi; hän menikin vakavin askelin tuvan poikki, mutta ei huomannut, miten hän sysäsi kätkyttä, kaatoi penkin ja polki rikki yhden poikien puuhevosista. Samassa kun hän tahtoi mennä kamariin, kohtasi hän Kreetan ovessa.
Minä tulinkin Kreetan ja Tapanin kanssa. Niin äitisikin sitte minulle kertoi, kun ihmettelin, ettei sinua kuulunut. Minä käynkin aina kirkossa heidän kanssaan. He taitavatkin käydä siellä useammin? Niinpä käyvät. Sitä minäkin arvelin! Kuule Johanna, ethän ole suuttunut minulle siitä, että tulin tänään tänne? En ... kuinka minä siitä...?
Mutta juuri tämä juhla talostani Kreetan vieroittaa, ja kauvan kaivataan sua tässä. KREETA. Kaipauksella mä itse eroon, kaivaten jätän pienet, kiltit lapsenne. KARRI. Kuin oma äitinsä sinä heitä kohdellut olet ja hoitanut. KREETA. Kuin oma kotoni on ollut tämä talo. KARRI. Ja uskollisesti kuin talon oma tytär olet sinä palvellut. Mutta koetanpa palkita kaiken tämän.
Olihan Risto Riikola varakas mies ja isäntänä suuressa talossa. Mikäs olikaan sinne emännäksi mennä! Olisihan Kreetan äitikin nuorena mennyt Riikolan emännäksi, mutta ei Riikola hänestä ollut huolinut, kun näki hänen liian turhamieliseksi.
Onneksi oli huone jo melkoisesti pimennyt, sillä taivas oli vetäytynyt pilveen ja yöksi näytti tekevän sadetta. Eivät sentähden vouti eikä Johannes voineet erottaa sitä hehkuvaa punaa, joka niinkuin leimaus pimeässä yössä välähti Kreetan ihanille poskipäille. Kello on kymmenen, sanoi vouti käskevällä äänellä, jota hän oli tottunut kotonaankin käyttämään. Hyvää yötä, lapset!
ESKO. Mies vakaa hän on niinkuin poikansakin eikä turhaa leikkiä kärsi enemmän kuin minäkään, ja ettemme olekkaan edessänne leikkikaluja, sen tahdon teille näyttää! Minä käsken teidän keräjiin, Karri, minä käsken sinun keräjiin, Jaakko, ja samoin vaimosi Kreetan myös, ja tulkoot yhteen iloon vielä Teemu ja isänsä, juureva ukko, jotka minua niin hävyttömästi rusikoitsit.
Joukost' ei joku muu sopavälkkyjen ehkä akhaijein tuntene, kuinka ma taistelen, vaan sinä totta sen tiedät." Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Tiedän, kuink' olet uljas, miks sitä selvität suotta?
Kreetan piano oli pieni kantele, johon hän itse oli teräslankaiset kielet laittanut. Rakastatko meitä? sanoivat metsän kasvit Erkille. Rakastan, vastasi hän. Mene sitte kaupunkiin, kuiskasi metsä; sieltä löydät toisen, joka meitä rakastaa, ja hän antaa sinulle oppia tullaksesi kerran viisaimmaksi mieheksi luonnon tuntemisessa. Sama kysymys suhisi hiljaa Kreetan kanteleesta: rakastatko minua?
Päivän Sana
Muut Etsivät