Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Silloin tulivat he paaluituksen luo, jossa laskuportti julistuksineen oli. Sotamiehet pysähtyivät, katselivat hymyillen kirjoitusta, ja yksi huusi: "Ompa koulumestarin Marthalla kuitenkin ollut rohkeutta naulata ylös kreivin julistus!" Tämä huuto avasi vangin kielen. "Koulumestarin Martha siis elää vielä?" kysyi hän vavisten. "Tietysti! ja on sen lisäksi oikein pirumainen tyttö!"
Männikön kylän tietäjä-akat, jotka kuulivat ruohon kasvavan ja hämähäkkien kolmen virstan päästä kohajavan, ne arvelivat senvuoksi myös liian pelvon tällä kertaa turhaksi; taivaallinen Isä tahtoisi muka vain ylpeyttä rangaista ja koulumestarin Annan tähden ansaitsis Ojamylläri kyllä sitä.
Kuitenkin oli Ojamylläri viime-aikoina käynyt Kirja-Tiitsulle hiukan ystävällisemmäksi, joka siitä ylpeänä usein sanoi Anttonille: "Saatpa nähdä, kummi, saatpa nähdä, hän palaa kuitenkin vielä, jos vaan yksistään koulumestarin Annankin tähden", ja niin puhui kiskuri irvistellen, niinkuin olisi hänellä jo ollut Ojamylläri vallassaan ja Jumala nähköön! veijari oli oikeassa.
Amos oli tätä puhetta oven takana kuunnellut, ja jotta hän siitä tietäisi jospa hän ei olisikaan kuunnellut, kielsi äiti häntä tekemästä itseään liian tuttavaksi koulumestarin Marthan kanssa, sillä hänen tulisi kerran vielä naida joku prinsessa.
"Tule kanssani, Amos, Jumalan tähden! Tule kanssani vanhempiesi luokse: he hakevat sinua, äiti nääntyy murheesta!" huusi hän tuskallisella epätoivon äänellä, joka olisi voinut liikuttaa kiveäkin. Se oli koulumestarin Martha.
Siellä täällä kasvoi koivuja koukkuisine, valkoisine runkoineen nuoskassa lumessa ja niiden oksat olivat mustat ja synkät kuin luudat tahi koulumestarin vitsa. Karjapalvelija vanha Jörun, joka oli kotoisin ylämaasta, kutsui tätä ilman muutosta ennen joulua "näkkileipäsuojaksi." Ja leipomatuvassa kaulasi ja leipoi naapurikylän loisvaimo ahkerasti näkkileipää.
»Säreppäs, tokko tohit!» kiivastuivat jo mielet. Se kiivaus nosti vain Manassessa Jäppisluontoa. »Uhallakii sären!» uhkaili hän ja vannoi: »Ja koulumestarin mökinkii kun sären, niin et maha mitään!» Mielet alkoivat kuohahdella. Pieni, tanakka Mooses oli alkanut asetella kiviä uudelleen torniksi, mutta sitä ei Manasse nyt voinut sietää. Hän potkasi uuden rakenteen aivan hajallensa.
Matti sai pian ruveta koulumestarin virkaan, opettaa talon lapsia kirjoittamaan, ja tämä olikin hänelle hupaisin toimi, siinä hän hääräsi paperilappujen kansa, kirjoittain mallia ja laskien sukkeluuksia yhtenään.
"Iltasin opetti äiti minulle mitä itse taisi, mutta me olimme molemmat väsyksissä, ja edistykset eivät juuri suuriksi tulleet. Kun minulle tuli enemmän ikää, luki koulumestarin tytär kanssani tunnin joka päivä; se oli suuri hyvätyö, ja hän saikin pienen hyvityksen minulta. Kun sitte tulin suuremmaksi ja reippaammaksi, otti Holmin matami minut mukaan kesti taloihinsa.
Pelkuri en ole koskaan ollut; se joka minua siksi sanoo, on roisto, ja minä voisin kertoa teille jotakin Karstulasta... Jossa veljellä oli niin sukkelat jalat, virkkoi Svenonius. Herra! karjaisi kapteeni, mutta hillitsi itsensä samassa, sillä koulumestarin pahanilkiset pistokset alkoivat tottumuksen voimasta jo menettää vaikutuksensa, niinkuin Mithridateen myrkky.
Päivän Sana
Muut Etsivät