Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Vaiko itken itseäni, kohtaloni kolkkoutta, ett'en ole kentän kukka taikka kaisla kotirannan, kun en kurja kumminkana oloihini onnen tyydy, mutta turhia uneksin. Oisin ehkä niinkuin tuossa kumppalini kunnokkaampi, joll'ei lahjoilta parempi: käypi tietä tarvottua, syöpi ennen syötettyä, hän on kullan kiltti lapsi, työhöns itse tyytyväinen.
Mutta äkkiä idästä Ratkeaa raju vihuri, Pilven tönkän työnnältävi Päälle järven rauhallisen: Nyt sohina, nyt tohina Yllä, alla ankarasti; Ves'sihinä, ves'sähinä, Aaltojen vihainen virta. Minä lapsi tyynen lammen Kalpeana kaarittelen Kotirannan ruohikkoon Jollen vierähdä vetehen. Miks'ei päivä maille pääse? Miksi en ilosta laula? NUORI JOUKO. Aika on auringon näkyä, Kun on myrsky mailta mennyt.
Ester oli nimittäin istunut siinä ihan ääneti, piirtäen toisen kuvan toisensa perästä piirustuskirjaansa, ja Lauri oli katsellut hänen työtään, silloin tällöin lausuen arvostelunsa ja joskus hyväksymyksensäkin. Nyt kun hän viimeisellä lehdellä tunsi kotirannan koivikkoineen ja rakennuksineen, hän ei voinut pidättää ihailuansa.
Suven hertas ja hempeä aika se kestävi hetken vaan, mut ainaiseksi se rinnan voi velloa aaltoamaan. Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen! Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi? Entisajan auvon muistot murheet karkottaapi. Sinne jäi mun neitoni kuin kukka kotirannan; venhoni mä viiman viedä aukealle annan.
Veneen kokka karahtaa kotirannan hiekkaan, uimahuoneen viereen, lehtipurjeen kantamana puolitiehen maihin. Olen siis taas kotona. Minut valtaa hetken heikkous ja voimattomuus. Miksi tulin tänne takaisin? Enkö tullut takaisin maailmaan liian pian?
NUORI JOUKO. Vaikkapa tuliterällä. Sinikka nauraa kamalasti, mutta säpsähtää omaa nauruansa. Taina ja Aino välittävät riidan. TAINA. Taatto auta tappeluista! Jos ei siskoas olisi, Näyttäisin mihinkä pystyn. Kuulkatte, pojat, tarina! Riitelivät sorsanpojat Kotirannan kaislikossa. Niin tuli topakka kyttä, Rantoja se hiipi, hiipi. Mut sit' ei näe sorsanpojat, Riidellä rapistellessa.
Vaiko itken itseäni, Kohtaloni kolkkoutta, Ett'en ole kentän kukka Taikka kaisla kotirannan, Kun en kurja kumminkana Oloihini onnen tyydy, Mutta turhia uneksin. Oisin ehkä niinkuin tuossa Kumppalini kunnokkaampi, Joll'ei lahjoilta parempi: Käypi tietä tarvottua, Syöpi ennen syötettyä, Hän on kullan kiltti lapsi, Työhöns itse tyytyväinen.
Ei siis eroa, vaan hengen yhtymys henkeen. Vien sinut hyväksi haltijaksi takaisin, saat olla ja piillä ja tulla vastaan kaikkialla, josta tahdoin sinut pois, sinua paeten. Korotan sinut kuvaksi, johon katson, kun uuvun, auttajaksi, jota kohti ojennan käteni, kun en yksin jaksa alttarille, jonka ympärillä aherran ja jonka ääressä uhraan kaikki, mikä minussa on parasta. Näkyvät kotirannan koivut.
Päivän Sana
Muut Etsivät