Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Hän on tosin täällä käynyt, mutta jo mennyt ammoin aikoja tiehensä. Luuletteko kenties, rouva kreivittären pitävän Juutalaistyttöä vieraanaan? Mikä sen tietää, missä hän maleksii! Menkää kotianne, tottapahan yövartijat hänet korjaavat ja vievät kotiinsa."
Palvelustodistuksia jakaissaan kapteeni piti näin kuuluvan jäähyväispuheen: "Te tairatte olla kotianne menossa?" Ei hän ollut mikään puhesankari, vaan hänen miehekkäiltä kasvoiltaan loisti niin iloinen ja tyytyväinen hymy, että se tarttui meihinkin. Kapteenin mentyä lausui vääpeli puolestaan muutamia sanoja erojaisiksi.
Minä olin utelias. Uteliaisuuteni on nyt tyydytetty. Minä tulin myöskin sanomaan teille, että teidän olisi paras kiiruimman kautta etsiä tuota kotianne ja kätkeä itsenne noitten oivallisten ihmisten joukkoon, jotka odottavat teitä ja joita rahanne varmaan lohduttavat. Kun ne ovat loppuneet, sopiihan teidän taas uskoa ja luottaa ja rakastaa!
Ainoan siskoni ... tapaili Reita. Sinutkin vielä tuhoavat ja papin ... puhui niin kauniisti ... joudu sanaa viemään! Rakastin Annia kuin omaa lastani... Heittäykäätte suksillenne, ette kotianne näe, jos viivytte! Eivät papille mitään voi! Voivat, voivat!
Sinä et tiedä itsekään, että Mai hallitsee koko teidän kotianne. Se ei käy laatuun." "Pitänee koettaa tulla ankarammaksi", vastasi Eugen hymyillen leppoisasti. "Mutta en todellakaan ymmärrä, miten se käy päinsä Main suhteen, ja mistä minun pitää kurittaa häntä hän ei ole niinkuin muut lapset..."
Menkää maata kotianne, köyhä kuningas! Se, joka tulee, se tulee teidän nukkuessanne. Muistakaa kuningasten kuninkaan sanoneen teille sen! Tunnetteko minut? Tohtori hymyili halveksivasti. No, sanoi kuningas, tahtoen vielä kerran yrittää, jos voitte muuttaa rautaa kullaksi, tahdon tunnustaa teidän olevan minua mahtavamman. Enkä tahdo semmoista apua ilmaiseksi. Hullu nauroi ivallisesti.
"Joko nyt?" huokasi toinen armas serkku hyvin huolestuneena. "Tuhansia terveisiä kotianne, armas!" "Paljo kiitoksia! Muistakaa meitä!" Seurauksena oli, että pormestarin rouva ja viskaalin rouva eivät kahteen kuukauteen käyneet toistensa luona, ja kaikkeen tuohon oli syynä Niilo herran rakkaus. Kuinka suurta huolta sentään pikku kaupungin asukkaat pitävät lähimmäistensä onnesta!
Aina ei oikeen käsittänyt tuon hävyttömän poikanulikan puhetta, sillä hänen omat sydämensä tunteet olivat siksi sekanaisia ja hajanaisia, ett'ei ulkonaiset tapaukset voineet anastaa koko hänen huomiotansa, mutta että tuo Hannun puhe oli jotakin pahaa, sen hän kyllä huomasi. "Menkää nyt, hyvät lapset, kotianne ja antakaa minulle toki kotonani rauha!" sanoi Aina pojille.
"He palaavat nyt työhön; mutta kun se on päätetty, niin suokaa minun tulla teidän kanssanne kotianne, ja näyttäkää minulle Will'in tupa ja Mr Bowles'in puoti tai paja." "Mutta ette saa puhua mitään Mr Bowles'ille. Hän ei välittäisi siitä, että olette herrasmies, niinkuin nyt huomaan teidän olevan, sir; ja hän on vaarallinen kovin vaarallinen! ja niin väkevä."
Suomehen jos voisin Teidät tuoda, toisin, Että maamme pohjoinen Aina kantais keväimen, Toisin tuoksun kiihkeän, Vuoren aina vehreän, Ah, te kukat helmikuun, Kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, Kukat Pinciolla, Ette kestä noita Pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan Synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet Pohjanmaille eksyneet, Eikä kukat helmikuun, Kukat Pinciolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät