United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Semmoisen herranpalvelijan rinnalla!» Sanat soivat yhä Eevin korvissa. Niin, niinhän kaikki sanoivat, ja niin kai se olikin. Kyllä Heikki tekisi Eevin onnelliseksi, täysin onnelliseksi. Kotinsa keskuksena, ihailtuna, rakastettuna näkisi Eevi vielä kaikkien kulta-unelmiensa kauniin toteutumisen. Kun Eevi kävelyltään palasi, kiiruhti hän porstuan kautta Heikin huoneeseen.
"Nimi, jota täällä ennen muita kunnioitetaan, ei olekaan Wesleyn, vaan Whitefieldin, ja rakkaus tähän mieheen on äärettömän suuri. Luultavasti tuon meiltä saapuneen apostolin äänellä siirtolaisten korvissa on sekä uutisuuden että muuton viehätys.
Elsa ja mummo pyörähtivät asuntoonsa ja paneusivat levolle, vaan kauvan kuului vielä korvissa rummutus ja soitto Söörnäästä päin. Että mökkinsä puretaan, onhan nekin terveisiä. Seuraavana päivänä alkoi mummo Elsan kanssa korjaelemaan vaatteita, sillä monta kohtaa oli epäkunnossa. Nyt kun oli jonkun verran hyvää aikaa, niin silloin täytyi omaa työtä tehdä.
Mutta korvissa kaikui yhäti nuo onnettomat sanat: »vanha piika». Koneellisesti hän palasi takaisin peilin ääreen. Voi kauhistus, minkä näköinen hän oli! Kasvot harmaan kalvakat, silmät pyöreät, katse raivo, niska tumman punertavana. Tuo näky sai hänet jälleen tajuntaan. Semmoisena hän ei voinut mennä salonkiin. Hän koetti rauhoittua; joi vettä ja käveli edes takaisin huoneessa.
Virolainen veljyemme, Katkeran kovan kokenut, Alla orjuuen asunut, Niinkuin mekin meikäläiset! Ei tuo suuria sureksi Surkeasta suomestamme, Jonk' ei sanat säntillensä Viron korvissa kajaha: Eikä ruoka runsahasti Tipahtele tien kululle, Vaikka viinoa viruisi. Kukin kielellä omalla Aina aikoihin tuleepi.
"Ystäväni, kuninkaallinen sihtieri Svaning". Sellaisissa esittelyissä ei oikeastaan ole paljon sanottavaa, ja sentähden erkaantuivat herrat taas pian, tehtyään ensin muutamia huomautuksia lukuisasta väestä, ahtaasta huoneuksesta ja miten tanssimusiiki kaikuu korvissa monta päivää kemujen jälkeen.
Onko mulla aika akkoja halata, kun minulle vilkuttavi kunnian ikuiset immet? Mik' on nainen? Paidan solki, tiuku vempeleen nenässä, luotu hetken heilumahan ja toisen lakastumahan. Te ette tunne myrskyn kieltä soipoa korvissa urohon! Sydän, mökki, syli, suukko se matala maailmanne.
Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa ... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo Anni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ... helluntaina Havukan Liisa ... ja... Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän. Kävin vasun hiiliä valmiiksi.
Mitä isä ja äiti sanovat, kun saavat kuulla, että Maija on se! Maija kulki allapäin. Mieli oli kotia päin lähtiessä painunut. Kotona tuntui olevan niin hiljaista. Ja sen rinnalla kaikki iloinen pauhu ja melu, mikä vielä aivan kuin korvissa soi, tuntui pahalle. Hän tuli levottomaksi.
Söderlingskan korvissa kummitteli, niinkuin se olisi koko ajan tahtonut sanoa jotain mutta mitä? Se tuntui kuin tietävän jotakin jostakin, enemmän kuin kukaan ihminen mutta mitä?