Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Nyt kun hevonen kahlasi korviaan myöten hangessa, puheli hän tähän suuntaan: »Jo nämä ovat kulkupaikkoja, nämä kujoset! Polttaneet varsin aikain kaikki mäkensä paljaiksi, että tuuli oikein ahtaisi aitain välin lunta täyteen. Olisivat polttaneet nuokin aidat! Sitte ei olisi tuommoisia nietoksia. Ihmisten kiusaksi asettelevat aitojaan.
Korviaan ei voinut tukkia ääneltä, levollisesti ei voinut ajatella tulevia aikoja. Vanhukset olivat kiintyneet Kalastajakatuun. Siinä olivat alottaneet köyhänä elämään. Muuttamisesta eivät tahtoneet kuulla puhuttavankaan, niin raskasta kuin ero ainoasta lapsestaan heille olikin.
Meillä on nälkä. Antakaa meille palanen leipää ja viilipytty! Jos vain teidän majesteettinne tyytyy meidän halpaan ruokaamme ... vastasi Kreeta ja punastui korviaan myöten. Kuningas pyörähti selin harmissaan. Se on sietämätöntä, että minut kaikkialla tunnetaan, kuiskasi hän toverilleen. Emäntä hyvä, huudahti tämä reippaasti, te taidatte luulla tätä poikanulikkaa kuninkaaksi!
Rumat, rivot puheet, joita eivät ennen olleet huomanneetkaan, loukkasivat nyt heidän korviaan, lika ja syöpäläiset vaivasivat heitä nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. He kävivät puhumassa kaikesta tästä uudelle ystävälleen, rva Maslowskille, ja silloin hänessä kypsyi ajatus perustaa oma seisova kasvatuslaitos, joka sai nimekseen »Olga asyyli».
Kaikki siskot höristivät korviaan, sillä Petrea osasi kertoa hauskempia ja parempia juttuja kuin kukaan heistä.
Mutta', sanoin minä ja Kalle Haut tuuppasi minua kylkeen, 'me olemme vaan tulleet kysymään, ettekö te sallisi meidän vähän ryöstää täällä' 'Mitäs te tahdotte? kysyi hän ja näytti siltä, kuin jos hän ei olisi tahtonut uskoa korviaan. 'Ryöstää vähän, jos te sallitte', sanoin minä. Minä luulin hänen nauravan itsensä kuoliaaksi.
Nämä eivät olleet uskoa korviaan ja olivat hämmästyksestä aivan ällistyneet, kun palvelia laski kasan kultarahoja pöydälle ja sen perästä kohta poistui, aivan iloissaan kelpo ihmisten onnesta.
Ja pitkinä kesäöinä hän lauloi lydialaisen luutun säestämänä lauluja, jotka hetken innoitusta olivat pakahtumallaan. Mutta ikkuna ei auennut. Ei ystävällistä tervehdystä valaisemaan yön hämärää. Kaikki oli hiljaista ja pimeää. Hän ei edes tiennyt, kuunneltiinko hänen laulujaan ja hyväksyttiinkö hänen esiintymisensä. Mutta Ione ei nukkunut eikä liioin korviaan tukkinut.
Tieto oli kaikkialla herättänyt hämmästystä. Viimeksi Malmfelt oli telefoonannut Lahisiin. Herra Wallenberg ensin ei ollut tahtonut uskoa korviaan. Hän oli täysin äimistynyt. Viimein oli lausunut kerskauksen ja luvannut suurimmalla mielihyvällä saapua määräaikana Holmaan. Istuimme salin puolella, sulassa rauhassa, kun herra Soinivaara tuli lausumaan jäähyväiset.
Kaikkein silmät kääntyivät Anna Leenaan päin, jolta nuo sanat tulivat, vaan se, jolle Anna Leena noin oli vastannut, punastui korviaan myöten ja katsoi maahan; tiedettiin, näet, että hän kerran oli varastanut vähän rahaa mummoltansa. "Kas niin!" puuttui eräs piika puheesen punastuneen puolesta; "johan hiiret hyppii esiin noidan suusta".
Päivän Sana
Muut Etsivät