Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Hanna heräsi, kohotti päätään, terotti korvansa kuulemaan ja seurasi korvillaan askeleita, kunnes Jukke kiskasi oven auki ja työntyi tupaan. Keskelle lattiaa hän seisahti, puhalti voimakkaita henkäyksiä, rykästeli ja virkkoi: »Yhäkö täällä nukutaan?» »Mitäs sitä yöllä tehdään... Mikä sinua nyt ajelee, kun yösydämmellä olet kuhnamassa.
Pahin semmoisista oli eräs, jonka nimeksi olisi sopinut »Rohkea». Mistä vain vikinätä kuului, saattoi olla varma, että tämä Rohkea oli mukana. Se oli kasvanut enemmän kuin muut, se voitti kaikki ja tunnettiin siitä, että oli tappelussa useampia vastaan menettänyt toisen korvansa.
Hänen olisi tehnyt mieli peittää korvansa, painua maan alle. Niin suuri oli tuskan riemu ja hekkuma hänessä. Tämä olikin toista kuin Kujeelan Matin soitto! Myöskin Nalle oli toinen ja kehittyneempi, sillä hän oli jo paljon nähnyt maailmaa. Hän oli jo melkein täysi Mesikämmen.
Ei mitään poliisitutkintoa siis? Ei. Ei edes mitään ruumiin-avausta. Kaikki sitä myöten sileää kuin keväinen kierä-jää. Uskomatonta! Paavo Kontio painoi lujasti molemmilla nyrkeillä ohimoitaan. Hänestä tuntui kuin olisi siellä sisällä taas ruvennut kaikki niin kummallisesti ympäri menemään. »Siliä maailman tie», hyräili Jaakko Jaakon-Lauri hänen korvansa juuressa. Lakkaa jo tuosta!
Hän oli ostanut Nelmalle sormuksenkin... Ja olisi tässä ostettu tonttikin! Nyt... Nelma... Kukkelmanin kurkkua kaivelee ikään kuin itku. Hän kököttää makuupaikallaan. Mitäs nyt? Nyt ne tulevat! Nyt se saisi ... ruoskaa ... Nelma! Sakris työnsi korvansa edestä pois märät hiukset, että olisi kuullut paremmin. Oliko tuo Nelman naurua ... kelvottoman? Ja Mimmille pitäisi antaa oikein selkään!
Joko on ruotsinkielinen sivistyneistömme vielä kallistava korvansa niille veren, velvollisuuden ja elämäntehtävän äänille, joiden sen omassa rinnassa täytyy tehdä hiljaista työtään ja sisäisen syventymisen ja itseensä kerääntymisen hetkinä kutsua sitä yhteiseen suomalaiseen kansalliseen työhön.
"Mitä piruja", huusi hän, "odota nyt silmänräpäys, minä tulen kohta". Mutta ei juna siitä väliä pitänyt, vaan kiiti pois. "Tämäpä oli kaunis juttu", sanoi Swart repien korvansa taustaa. Ja Frits ja Witt matkustivat ulos avaraan maailmaan, kunnes seisahtuivat seuraavalla asemalla. "Nyt en minä enää istu tässä alallani", sanoi Frits ukolle.
Askel askeleelta tulivat matkailijat, aseet käsissä, eteenpäin, kunnes aivan lähellä huomasivat intialaiset. Neljä heistä, jotka vasemman korvansa yli pistetystä korppikotkan sulasta voi tuntea päälliköiksi, olivat nuotiovalkean ääressä kyyryssä äännettöminä polttaen piippuansa. Kivisydämen käskystä nousivat matkailijat hiljaa ylös ja kukin heistä haki puurungon takaa suojan.
"Sitä voimaa ei ole kenelläkään ihmisellä", sanoi kiertokoulunopettaja. "Eipä olekaan", sanoi Kölliskö, "mutta ihmiset eivät kumminkaan ajan pitkään voineet tyytyä tuonlaiseen tyhjyyteen..." "Itsehän olivat ummistaneet silmänsä ja korvansa totuudelle", sanoi opettaja.
Hän odotteli hetkisen, sitten salavihkaan tarkistellen missä ne siellä istuisivat. Eikös kummempaa! Siellä ne olivatkin vallan perimäisessä nurkassa eripöydässä, kahden, viinilasit edessä. Veri nousi hänen päähänsä sekä korvansa humisivat, mutta ylpeytensä esti hänet näyttämästä mitään josta voitaisiin häntä arvostella minään silmälläpitäjänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät