Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Myös Kornelia lähti puutarhasta; Vik, hänen sisarensa, Vildhagen ja rouva Tvet kuuntelivat sitä vastoin hartaasti Strandin esitystä »pyhästä valtiokirkosta» ja »pyhästä virasta». Kornelia seurasi polkua, joka vei merenpuoleisille kukkuloille. Aurinko meni juuri mailleen. Alin punottava pilvivyöhyke muodosti tornia, harjoja ja kattoja. Värien hehku kävi yhä voimakkaammaksi.
Hän ei voinut käsittää, että Kornelia saattoi istua niin levollisena, niin kylmänä, ikäänkuin ei mitään olisi ollut tekeillä. Ei suinkaan hän mitenkään saattanut olla niin välinpitämätön, kuin miltä hän näytti. Huoneessa vallitsi kuolonhiljaisuus; kuultiin vaan, kuinka rihma meni vaatteen läpi. Hanna istui ja kuunteli, tietämättä mitä, sillä eihän se vielä pitkään aikaan saattanut päättyä.
Hän säpsähti ja painalti rintaansa; hän oli ollut vähällä huudahtaa, kuin hän huomasi, että se mies, jota hän juuri oli ajatellut, seisoi hänen takanaan. »Suokaa anteeksi, minä taisin säikyttää teitä,» hän sanoi hymyillen. Kornelia liikutti huuliaan, mutta vastausta ei kuulunut. Vähitellen hän toipui ja ajatteli vasta sitten, mitä Knut oli sanonut. Rumaa! Hän katsoi hämmästyneenä häneen.
»Noo, ei suinkaan se niin vaarallista ole » Hän lähestyi ovea. »Pietari, kuuletko sinä!» »Minä olen niin hemmetin utelias.» »Mutta älä mene kuitenkaan! Ja voinhan minä sanoakin, kuka siellä on. Se on Kornelia», hän kuiskasi. »Kor ? Mutta mitä se merkitsee?» »Jotta kaikki on hyvin. He ovat kihloissa, mutta älä sano mitään!» Pietari pyörähteli ympäri kuin väkkärä.
Hän teki hänelle muutamia kysymyksiä sen perheen suhteen, jonka luo he kumpikin olivat matkalla. Pitkään aikaan hän sai vain mitä niukimpia vastauksia kaikkein kuivimmassa muodossa. Mutta kuin hän kysyi, oliko kauppiaan tytär Hanna yhtä miellyttävä kuin hänen äitinsä, vilkastui Kornelia äkkiä. Knut katseli häntä hämmästyneenä, hänen puhuessaan.
»Perhanan muisti », Kurt Stubb taas alkoi, mutta joutui niin oman ihastuksensa valtaan, ettei päässyt pitemmälle. Kornelia oli lähestynyt portaita ja kuunteli hämmästynein silmin Björnholtin puhetta. Hän ei oikeastaan ymmärtänyt, mitä nämä oudot sanat merkitsivät; mutta hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi katsonut sepän ahjoon ja hengittänyt tulikuumaa ilmaa.
»Onko se siis sinun aikomuksesi, aivan täyttä totta? Kornelia, minusta olisi tuntunut vähemmin kauhealta, jos sinä olisit antanut minun puotilaiseni viekoitella itsesi, kuin että sinä olet mennyt kihloihin Knut Holtin kanssa.» »Siksikö, että hän on isänsä poika?» »Niin, etupäässä sen vuoksi.
»He eivät ole kunnon ihmisiä.» »Mitä? Eivätkö ole? Kornelia, mitä tämä on? Eivät ole kunnon ihmisiä? Jumala rangaiskoon sitä miestä, joka on varastanut sinut minulta! Minä tiedän, että minä olen tehnyt tehtäväni. Minä olen kasvattanut sinua Herran kurissa, minä olen pitänyt sinua eroitettuna tämän maailman pahuudesta.
Olenhan minä tavallani koettanut tehdä niin, että hän saavuttaisi, mitä minä olen kaivannut tai laiminlyönyt mutta Hän olisi voinut saada sen teidän kauttanne, neiti Kornelia Mennyttä !» Hän katsoi eteensä kalvava suru silmissä. »Neiti Kornelia», hän alkoi taas, »se minua vaivaa, minä en saa siltä rauhaa, että minä ehkä kuitenkin olen syypää hänen onnettomuuteensa.
Hän otti joutuisasti kapineensa ja kiiruhti tiehensä. »Hän ei tahdo tavata häntä», Hanna sanoi, kuin hän oli mennyt. Pietari pudisti surullisena päätään. Kornelia riensi pimeää, lokaista katua pitkin, niinkuin häntä olisi ajettu takaa. Vasta kuin hän oli puutarhan aidan sisäpuolella ja oli pannut portin kiinni, pysähtyi hän hengästyneenä ja nojautui aitaa vastaan vavisten kuin ajettu eläin.
Päivän Sana
Muut Etsivät