Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
te nimettömät vainajat, teidän on se kuolemattomuus, jota viedä voi ei kiittämätön jälkiaika: tekonne kuolematon elää. Ei konsanansa kuole hän kokonaan, ken eestä korkeamman on uhrannut, mit' oli kallihinta hälle, uhrannut vilpittömin mielin. Hän ain' on elävä ajasta aikahan, hän astuu vuosisatojen armeijaan, jok' kulkee ihanampaa kohti aikaa, suurempata kuin meidän.
Dina kumartui hänen ylitsensä ja piti nenäliinaa hänen suunsa edessä. Kun Dina otti sen pois, oli hänen päänsä vaipunut rintahan ja nyt oli hän nukkunut ei enää konsanansa herätäkseen. Dina seisoi hetkisen katsellen häntä, tarinan ruhtinasta, nuoruutensa unelmien ihannetta.
Mutta varsinaisen rahvaankin parissa seuduilla semmoisilla, jotka ilmoisen ikänsä ovat olleet vieraskielisen sivistyksen jaloissa, nämä ikivanhat suomalaisen kansanhengen luomukset jo ovat vähiin oloihin kadonneet ja katoavat päivä päivältä yhä tarkemmin toivottavasti eivät kuitenkaan konsanansa sukupuuttoon.
Vilahti kerta tunne uskonnon, Mi autuaana ennen hymyili, Taas pakeni, ja tyhjä syömein on, Mä toivoin että saapuu vieläkin Mä toivoin turhaan, tuu ei konsanansa; Nyt hoivun tyhjän sydämeni kanssa. Ei paennut, sen kurja karkotin, Se jäi kuin miekin, huoleen, ikävään, Viel' kerran kaihoin katsoi takaisin Kuin peura ammuttu, vaan kerkeään Taas läksi, palanneeko konsaan!
Tyttö niemen kannaksella Uinuu kaislavuotehella, Hänt' on Väinön kanteleella Voima uuvuttaa; Tyttö kaislavuoteeltansa Heräjä ei konsanansa, Herran hely unelmiin sen Saattoi ijäisiin. Kontiomme konnun jätti, Silmistänsä helmet lähti, Ne hän paksuin kämmeninsä Pyyhki, kuunteli; Päänsä painoi kämmenille, Uudet helmet taasen niille Valui, nousi linjaksensa,
Päivän Sana
Muut Etsivät