Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Kori käsivarrella, jossa hänellä oli muutamia liinavaatteita sairasta varten, läksi hän tielle. Kylä oli kuin kuollut; purossa pauhasi ja porisi ruskea vesi; sieltä täältä kuului talojen riihistä puijain kumea kolkutus tai kukon alakuloinen laulu muuten oli hiljaista kuin hautausmaalla. Roosa astui nopeammin, kuin jo muutoinkin tavallisen nopeata käyntiänsä. Hän pelkäsi sateen uudestaan alkavan.
Useampia ääniä silloin huusi, "Kuulkaa! Kuulkaa!" hyvin juhlallisella äänellä, niin kun olisivat kirkossa olleet. Sitten kuului kolkutus ikäänkuin nikkarin työhuoneesta. Sen jälkeen isäntä tarttui käteeni ja työnsi minua sisimmäiseen huoneesen; ja siellä olin nyt klubissa.
Petrovitsch valitti, että tuo lakkaamaton kolkutus vaivasi hänen päätänsä; oli kuin joka lyömä olisi tungennut aivujen läpi. Lents kaiketi ei saanut soittovärkkiä oikein seisatetuiksi, koska toinen niistä yhtäkkiä aikoi soitta, vaan halleluja-nuottia, ja Lents yhtyi korkealla äänellä laulamaan: "Hallelujat. Kiitosta Herralle veisatkaa!"
Hän odotti huolestuneena, kouristavin sydämin, jotakin, jota hän kentiesi oli aavistanut ja josta isä oli hämärin sanoin puhunut, odotti sitä mystillistä ilmestystä, joka on rakkauden suurin salaisuus. Hän ei ollut huomannut kenenkään astuvan portaita, kun hän kuuli ovellaan kolme kevyttä kolkutusta. Hän vapisi kauheasti eikä vastannut mitään. Kolkutus uudistui ja sitten lukko kitisi.
Taas kolkutus, huutokin: "Belzebub, hoi! Käy ruoholle, valtas nyt loppua voi, Kun raittiusseurat nyt ilmestyvät, Ja sitte on ihmiset siivot ja hyvät." Hän käy, vaan kohta hän taas palajaa Ja lausuvi: "Nauraa noille nyt saa: Kohtuudenseurapa oivalta näyttää; Poltettua juomaa se ei suo käyttää. Mut mallasjuomia, viinejä saa Juodakseen, jos kuka vain haluaa."
Kiireesti hän kokosi vaatteensa sekä aseensa ja puki ne ylleen niin joutuisasti kuin pimeys ja hämmästys vain suinkin sallivat. Juuri kun hän oli näissä toimissaan, herätti kolkutus kamarin ovelle hänen huomiotansa.
Tyttö nousi kohta, hieroi unen silmistään ja herätti Tahvanan. Kuunnellen nosti tämä päänsä; unen hölmässä oli hänestä kun olisi kumiseva kolkutus ollut kuoleman pyyntö päästä huoneesen. "Rakas sisar!" mumisi hän, "mitä kuuntelet?... Se on..." Hän ei ennättänyt lopettaa, sillä ulkoa kuului nyt ihmisen ääni. Miehuullisesti meni Tahvana ovea aukaisemaan.
Kun kirkkoherra oli sakastissa lukkarille wirsiä antamassa, ruwettiin sakastin ulko=owea kolkuttamaan. Ensinnä tuo kolkutus oli niin hiljaista ja wienoa, että se tuskin kuuluikaan, sitten se käwi wähän kowemmaksi. Wiimein huomattiin, että siellä oli joku sisään pyrkijä ja hänelle awattiin owi. Kun owi aukeni, oli sen ulkopuolella seisomassa kookas ja hartewa keski=ikäinen mies.
Peläten ett'ei kaikki ollut niinkuin hän toivoi ja innoissaan antamaan Chingachgookille tietoa lähellä olostansa, alkoi hän laulaa hiljaiselle ja vapisevalla äänellä. Niin syvä oli äänettömyys tällä hetkellä, että hänen äänensä vapisevat sävelet kuuluivat aina katolle saakka, ja paikalla alkoi Kesäkuu astua alas. Heti sen perästä kuului hiljainen kolkutus ovelle.
Kuullessaan lukitun oven takaa kolinaa pellavatukkainen säpsähti ja riensi kiireesti pöydän luo, tarttuen murha-aseisiin, jotka hän nopeasti kätki taskuihinsa. Ne eivät ole Ulf Larssonin askeleita, jupisi hän itsekseen. Ulf Larsson oli tuvassa asuvan Gunilholman päiväläisen nimi. Hän kuului mustalaisheimoon, ollen senvuoksi ympäristössään huonossa huudossa. Kopinaa seurasi kolkutus ovelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät